Monille alastarolaisille vanhuksille on saattanut tulla yllätyksellistä postia ennen ystävänpäivää, nimittäin lasten askartelemia ystävänpäiväkortteja.
Korttien lähettäjää ei postissa kerrota, mutta paljastettakoon, että idean takana on Alastaron Tammiaisissa asuva Kristiina Santahuhta.
Hän on kerännyt kortteja ja vienyt niitä postilaatikoihin yhdessä Jaana Näpärän, Annika Helinin, Anu Männistön, Harri Männistön sekä Anniina ja Heidi Sepän kanssa. Kortit ovat tuttujen lasten ja päiväkoti Touhulan aikaansaannoksia.
– Oli erityisen helppo saada ihmisiä mukaan tempaukseen, Santahuhta kiittelee.
MUISTAMINEN ON TÄRKEÄÄ
Idean Santahuhta sai työstään: hän on toiminut kotihoidossa vuosikausia ja huomannut, kuinka paljon vanhukset arvostavat sitä, että heitä muistetaan. Esimerkiksi saamiaan postikortteja seniorit säilyttävät ja arvostavat kovasti.
Tempaus ei suinkaan ollut Santahuhdan ensimmäinen. Vuosien 2014 ja 2015 jouluina hän järjesti vastaavan kampanjan, jossa lapset askartelivat vanhuksille joulukortteja. Myös kyläläiset saivat ottaa osaa pienellä maksulla, jolla senioreille kustannettiin kukkaset.
– Ensimmäisenä jouluna veimme 130 kukkasta, viime vuonnakin 80.
YKSINÄISYYTTÄ ON TURHAN PALJON
Tekojen takana on puhdas auttamisen ilo. Hän toivoo, että yhä useammat meistä näkisivät paremmin ympärilleen: yksinäisiä ja yksinäisyyttä on yhteiskunnassamme turhan paljon.
Hän miettii, että pienillä yhteisöillä, kuten Alastarolla, on yleensä hyvä yhteishenki, vaikka toiminta saattaakin näkyä arkuutena.
– Joskus kylä vain tarvitsee herättelyä. Usein väki on kyllä mukana, kun heiltä vain kysyy.
Vaikka Santahuhta on tunnettu reippaudestaan, ei elämä ole aina ollut helppoa. Kova pala oli esimerkiksi se, kun hänen piti laittaa sairaanhoitajaopinnot jäähylle polvivamman vuoksi. Toimeliaan naisen on ollut vaikea huomata, että jo kävely postilaatikolle on suoritus.
Hän on kuitenkin päättänyt pysyä positiivisena. Ja onneksi hän on heitä, jotka saavat iloa pienistä asioista: lastenlapsista, ystävistä, koirista, luonnosta. Vielä kun sinne metsään pääsisi ilman keppejä.
Teksti: Maija Paloposki / Loimaan Lehti