LIETO/Tarvasjoki. Irina Frantin perheessä on ollut tapana juhlia niin synttärit kuin nimpparit. Tänäkin vuonna perhe pääsee Irinan-päivää kahvittelemaan, kun työvuorokaan ei ole esteenä. Vuoro- ja hoivatyötä tekevälle se ei ole ihan itsestään selvää.
Irinan päivää vietetään 5. huhtikuuta. Nimipäivähaastattelua varten Frantti on haastatellut vanhempiaan etunimensä alkuperästä.
–Isä ihastui Irina-nimeen, kun jollain tuttavalla oli Irina-niminen tytär. Hän oli samanlainen pyöreä pellavapää kuin minäkin.
Irina myös sointui toiseksi nimeksi valikoituneeseen, suvussa kulkeneeseen Irmeli-nimeen, jonka Frantti peri äidiltään.
Alkujaan Irina on venäläinen muunnos kreikkalaisesta Eirene-nimestä, joka merkitsi rauhaa. Frantti kokee olevansa nimensä veroinen ja luonteeltaan sovittelija.
–Olen rauhallinen ja tahdon, että on rauhaa. Minulla on pitkä pinna ja olen viimeinen, joka ärähtää, hän toteaa.
Frantti on ollut nimeensä tyytyväinen. Muita Irinoita hän ei kauhean monta tiedä.
–Omassa ikäluokassani ei koulussakaan ollut toista Irinaa, hän toteaa.
Kaveripiirille Frantti oli Irkku ja Inkaksikin häntä on kutsuttu, mutta kauheasti muita lempinimiä hänen etunimestään ei ole väännetty. Perheelle hän on ollut Irina, tai lapsuudessaan Kunta Kinte.
–Olin lapsena aina musta, kun olin joka paikassa tonkimassa.
Tonkimasta Frantin saattaa edelleenkin löytää, ainakin kukkamaalla. Kukat ovat hänelle toivelahjoja myös nimipäivänä, vaikka niitä tulee hänen mukaansa ostettua joka tapauksessa lähes viikoittain muutenkin.
Nimipäivävieraille Frantilla on ollut vaihtelevat tarjoilut. Nykyisin hän leipoo mieluiten jotain suolaista piirakkaa tai tekee voileipäkakun. Koska samaan ajankohtaan osuu myös puolison Saulin ja Irma-äidin nimipäivät, toisinaan nimipäiviä on Frantin perheessä juhlittu isomminkin ruokapöydän ääressä.
Viikkolehti esittelee kerran kuukaudessa julkaistavalla Nimpparisankari-palstalla Auranmaalla asuvan nimipäivän viettäjän sekä hänen nimensä taustan.