Parasta ennen

0

Köyliön suuri poika Petteri Orpo pohtii porukoineen parhaillaan, mistä Suomeen saataisiin lisää työntekijöitä. Sitä sietääkin pohtia. Työ tuottaa rahaa tekijälleen, työnantajalle, valtiolle, kunnille sekä eläkeyhtiöille ja on vieläpä – ainakin toisinaan – sangen mukavaa ja mielenkiintoistakin.

Työ ja tekijät eivät vaan tunnu kohtaavan. On paljon työttömiä ja avoimia työpaikkoja samaan aikaan. Ulkomailtakin voisi porukkaa houkutella, mutta ainakin marraskuun räntäsateiden aikoihin se on haastavaa hommaa.

Työvoimapula on toki aivan totta, mutta ei peilikään olisi monella rekrytointiosastolla pahitteeksi. Monella kun on hakusessa 25-vuotias kaikki koulutkäynyt, jolla on alalta kuin alalta 35 vuoden kokemus. Kannattaa pohtia myös sitä, mitä työntekijältä on järkevää vaatia.

Niinpä meinasin pudota sohvalta, kun kuuntelin mitä sanottavaa TEM:in alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsellä oli rekrytointinäkymistä. Olen pitänyt Pylkkästä varsin pätevänä talouselämän asiantuntijana, joka osaa ilmaista itseään selkeästi. Hyvin selkeästi hän ilmaisikin sen, että ”parhaassa työiässä olevat 25–45-vuotiaat” – en nyt muista miten lause jatkui. Alkaa vissiin dalmatialainen vaivata eikä tämmöinen boomeri osaa tietenkään käyttää niin hyvin kuukkelia, että löytäisi haastattelun netistä.

Mutta asiaan. Jos paras työikä määritellään kahden vuosikymmenen mittaiseksi, ajattelussa on jotain pahasti pielessä. Voi olla, etten nykyisin(kään) joka aamu hyppää sängystä vuorigasellin lailla suoraan näyttävään spagaatiin vaan havaittavissa saattaa olla jopa pientä kankeutta nivelissä. En siltikään suostu ajattelemaan, että paras työikäni olisi mennyt ohitse jo yhdeksän vuotta sitten.

Päin vastoin. Tästäkin talosta on viime vuosina lähtenyt useampikin ihminen täysin palvelleena ja eläkeiän saavuttaneena kiikkustuolia kokoamaan, vaikka ovat olleet täydessä työterässä.

Jos kansantaloutta ajattelee, on aikamoista tuhlausta, että meillä on valtava määrä sellaisia ihmisiä eläkkeellä, joiden panosta työelämä vielä kipeästi kaipaisi. Se on sitten toinen asia, kuinka moni heistä kaipaa työelämää. Eläkkeensaajien työssäkäynti on kyllä lisääntynyt, mutta usein kyse on siitä, että esimerkiksi hoitoaloilla palkat ja sitä kautta eläkkeet ovat niin pieniä, että on pikku pakkokin käydä tekemässä keikkaa, jotta leivän päälle olisi laittaa muutakin kuin ylähuuli.

Köyliön suuri poika totesi neljä vuotta sitten, että ihminen ei ole desimaali – lause taisi maksaa silloin pääministerinpaikan, vaikka Orpo oli oikeassa. Olisiko herättävä siihen, ettei ihminen ole numero ensinkään, vaan yksilö.

päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi