PÖYTYÄ. Reppuniemessä juhlistetaan tänä kesänä modernia vanhuutta, kun Pöytyän teatterissa matkataan Mansikkamäen vanhainkotiin. Ja todellakin matkataan, sillä vanhusten tervaskannoista pahasisuisin Martta (Pirjo Helkkala) saadaan vasta pitkien yrittämisten jälkeen passitettua vanhainkotiin. Passittaminen ei tietenkään ole helppoa eikä elämä Mansikkamäessä ole kovin tasaista. Ei kai siitä muuten teatteria syntyisikään. Kansantajuinen Martta tuo kaivattua tasapainoa vanhustentalon turhankin höperön sössöttävään eloon.
Ohjaaja Mona Lehtola pitää Mansikkamäkeä elämänmakuisena komediana.
–Tässä näytelmässä on parasta sellainen elämänmakuinen riemullisuus. Vanhuksien elämä ja elämänriemu nostetaan esille. Näytelmä pyrkii hieman ravistelemaan kuvaa siitä, millaista vanhuus nykypäivänä on. Vanhuus ei enää ole vain sitä, että kuunnellaan kotona Olavi Virtaa. Saatetaan kuunnellakin Rolling Stonesia ja mennä vaikka keikalle niitä katsomaan, Lehtola linjaa.
Komedian sisälle on rakennettu elämänmakua, draamaa.
–Tykkään ohjata draamaa, vaikka sitä tuotaisiin esille komedian kanssa. Nuo kaksi sopivat pariksi oikein hyvin. Kesäteatterissa olisi hienoa, jos ihmiset nauraisivat vedet silmissä ja että ne vedet tulisivat silmiin myös liikutuksesta. Mansikkamäki tarjoaa tällaisia tunteita ja siihen on varmasti varttuneemman väen helppo samaistua, Lehtola kertoo ja vihjaa, että samaistumiskohteita löytyy teatteripätkästä varmasti, vaikkakin karrikoituina hahmoina.
Lehtolan mukaan suomalaisissa teattereissa nähdään tosi vähän puhdasta draamaa, mikä johtunee hänen mukaansa siitä, että ammattipuolellekaan ei ole kauheasti kirjoitettu uusia käsikirjoituksia.
–Mansikkamäen kirjoittaja Markku Hyvönen on tuottelias tekijä ja mahtava yhteistyökyvyissään. Hän on antanut minulle täydet valtuudet muokata tekstejä, muuttaa sisältöä, vaihtaa musiikkeja ja puuttua myös rooleihin omien tarpeittemme mukaan. Tähän eivät kaikki todellakaan suostu, Lehtola hehkuttaa yhteistyötä.
–Hyvönen kävi joskus jonkun pätkän katsomassa ja oli tyytyväinen. Sanoi, että tehkää rohkeasti omannäköisenne versio.
Haastavaa, mutta palkitsevaa
Rauman teatterissa näyttelijänä toimiva Lehtola on Pöytyällä nyt kolmattatoista kertaa.
–Ohjaajalle parhaita hetkiä ovat ne, kun jollain syttyy lavalla sellainen hetki, jonka kaikki pystyvät aistimaan. Tällaisten kehityskaarien näkeminen on mahtavaa, Lehtola paljastaa.
–Itsessäni kehittäisin vielä positiivisen palautteen antamista. Se on tosi tärkeää. Joku sanoi joskus, että jos ohjaaja on vaan hiljaa, niin silloin kaikki menee hyvin. Kunpa vaan muistaisi antaa sitä positiivista, sillä se rakentaa tekemistä aivan eri tavalla kuin epäkohtiin puuttuminen, Lehtola linjaa.
Ingan roolissa parisuhteen ongelmissa kipuileva Marika Suuronen nauttii teatterin tekemisestä.
–Teatteri on itsensä voittamista monessakin asiassa. Roolin löytäminen, oivallukset roolihahmon persoonassa, ohjausten ymmärtäminen ja sisäistäminen, vuorosanojen oppiminen ja yhteen pelaaminen ovat haasteita kohti sitä lopun finaalia eli ensi-iltaa. Ensi-illan jälkeinen tunne on mahtava ja palkitseva kuin urheilusuorituksen jälkeen. Näytöskauden jälkeen on hetken aikaa aika tyhjä olo, Suuronen pohdiskelee.
Tuomas Honkasalo
Pöytyän teatteri esittää musiikkinäytelmä Mansikkamäen (Turuntie 1047, Pöytyä). Ensi-ilta: 9.6. klo 19. Muut näytökset: 11.6. klo 19, 13.6. klo 19, 14.6. klo 19, 15.6. klo 19, 18.6. klo 19, 20.6. klo 19, 21.6. klo 19, 31.7. klo 19, 1.8. klo 19 ja 2.8. klo 19. Yönäytökset 4.8. klo 21 ja 5.8. klo 21.