PÖYTYÄ/Yläne. Hämäläisen perhe Nuijamaalta komennettiin talvisotaa pakoon syystalvella 1939. Perheen kuopus, Kaitalan tilan vanha emäntä Maija Lehtonen (o.s. Hämäläinen) täytti juhannuksena Yläneellä 89 vuotta. Hän on tiettävästi Yläneen viimeinen talvisodan pakolainen, Karjalan evakko.
Synnyinseutu jäi Maijan ollessa kolmevuotias. Nelilapsisen perheen esikoinen oli 11 vuotta vanhempi.
–Kotimme oli ihan silloisen rajan pinnassa. Isä Mikko työskenteli Saimaan kanavalla ja äiti Anni oli samassa paikassa siivoojana. Ratsupoliisi tuli illalla kymmenen aikaan ilmoittamaan, että tunnin päästä pitää olla rautatieasemalla, Maija muistelee vanhempiensa kertoneen pikaisesta lähdöstä työsuhdeasunnosta yön selkään kohti länttä.
Juna kuljetti Hämäläisen perheen Vakka-Suomeen, Uuteenkaupunkiin. Sieltä matka jatkui Laitilan Vekkaan, jonne he asettuivat jatkamaan elämää uusissa ympyröissä.
Maija Lehtosen mukaan hänen vanhempansa eivät Karjalasta ja evakkotaipaleesta paljon puhuneet. Myöskään Karjalan murretta ei kotona haasteltu, vaikka äiti oli kotoisin Viipurista ja isä Säkkijärveltä.
Rauhanteossa Nuijamaan kylistä suurin osa jäi rajan tuolle puolen. Myöhemmin kunta liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin.
–Synnyinseudulla en ole lähdön jälkeen koskaan käynyt, enkä ole sinne sen kummemmin osannut ikävöidä. Kotiudun aina hyvin sinne, missä kulloinkin olen.
Mietoisten kautta Yläneelle
–Koulua kävin Laitilassa, kunnes nuorena lähdin kotoa ja menin Kalantiin palvelukseen.
Kalannista Maijan matka jatkui Mietoisiin Karjatalouskouluun, josta hän valmistui tarkkailukarjakoksi, vaikkei lapsuudenkodissa lehmiä ollutkaan missään vaiheessa.
Sittemmin Maija tapasi yläneläisen Lehtosen Eskon Otsolasta. Pariskunnan häitä vietettiin 1965. Tilanpidon he aloittivat viisi vuotta myöhemmin.
–Aluksi meillä oli lypsykarjaa, sittemmin kanoja ja sikoja. Esko teki rakennustöitä ja oli paljon tilan ulkopuolella töissä.
Lehtosille siunaantui kaksi lasta, Juha ja Saija.
–Lehmistä luovuttiin vuonna 1977, kun maitoauto ei enää ajanut navetan nurkalle, vaan maito olisi pitänyt kuljettaa Mynämäentien varteen. Se olisi mennyt liian hankalaksi.
Maanviljelystä Maija ja Esko luopuivat vuonna 1994, jolloin Juha ryhtyi jatkamaan tilanpitoa. Vanha isäntäpari rakensi omakotitalon muutaman kilometrin päähän Kaitalasta.
Maija jäi leskeksi muutama vuosi sitten, mutta omakotitalossa asuminen jatkuu. Arkiaskareet sujuvat ja muisti pelaa terävästi.
–Jotain vaivoja on iän myötä tullut, mutta yleisesti ottaen olen ihan kohtalaisessa kunnossa. Kaiketi se vaikuttaa, kun olen ikäni tehnyt ruumiillista työtä ja harrastanut hyötyliikuntaa.
Jorma Kaarto