LIETO/Tarvasjoki. Hieman vajaa 600 kilometriä sähköpyörällä polkien Tarvasjoelta Juvalle Itä-Suomeen. Kaksi viikkoa pyörän päällä loppukevään oikukkaassa säässä. Pitkin mäkisiä ja mutkaisia asvaltti- ja sorateitä.
–Iso oivallus oli, miten kiitollinen olen, että voin olla tuollaisella matkalla, tarvasjokelainen Nina Suominen toteaa reissun jälkeen.
Oivallus syntyi jo matkanpäällä, kun vastaan tuli pyöräilyyn vihkiytynyt mies peukaloa nostaen ja leveästi hymyillen. Siinä hetkessä Suominen koki jakavansa auringon ja kevään vehreyden tuon tuntemattoman kanssa.
”En vaan voinut olla miettimättä, että miten kiitollinen saa olla, että uskalsin lähteä. Että löytyi rohkeus toteuttaa, ettei tarvitse miettiä, että mitä jos? Entä jos? Ei tämä niin herkkua todellakaan ole ollut, mutta joka päivä huomaa sen olevan pikkuriikkisen helpompaa.” (21.5.)
LÄHTÖKOHDAT puolen Suomen läpi pyöräilyyn eivät olleet ihan sellaiset kuin voisi olettaa. Että liikkeelle olisi lähtenyt himoliikkuja ja hirmupyöräilijä. Päinvastoin.
–Inhoan liikuntaa ja hikoilemista. En ole koskaan ollut liikunnallinen. Pyörän ostin viime vuonna, kun mietin, että olisiko se sellaista minulle kivaa liikuntaa, Suominen kertoo.
Ennen reissuaan Suominen ei ollut tänä vuonna pyöräillyt kuin pyöränsä Turusta huollosta kotiin. Pari vuotta sitten Suomiselle tuli kivulias välilevyn pullistuma, joka invalidisoi hänet useammaksi kuukaudeksi.
Jos urheilu ja liikkuminen eivät ole olleet Suomisen mielipuuhaa, matkaillessa hän on osannut aiemminkin heittäytyä ja tarttua haasteisiin. Tälle matkalle hän lähti, kun tuli sellaista kuumehoureissa sanoneeksi. Ja koska hän on pitkään haaveillut tekevänsä jotain pitkäkestoista ja itseä koettelevaa.
–Halusin aiemmin pyhiinvaellukselle Santiago de Compostellaan, mutta ajattelin aina, että pitää olla paremmassa kunnossa.
Selän ”hajoaminen” sinetöi sen, ettei vaelluksesta tulisi mitään. Tarve saada viettää aikaa ihan itsekseen ei kuitenkaan hävinnyt.
–Työni vuoksi minun täytyy olla kaiken aikaa sosiaalinen, Suominen selittää haluaan olla yksin ja toteaa matkan olleen aivan loistava keino päästä kaikesta irti.
”Tää reissu on mulle enemmänkin sellainen retriitti ja oman kasvun matka, kuin huvittelureissu.” (20.5.)
SUOMINEN kuuluu entisistä työkavereista muodostuvaan kaveriporukkaan Marjatoihin, jotka kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa eri puolilla Suomea. Edellisellä kerralla, kun Marjatat olivat koolla, Suominen makasi kotona koronassa. Muiden laittaessa viestiä, että seuraava kokoontuminen on toukokuussa Rantasalmella Järvisydämessä, kuumeinen Suominen vastasi tulevansa paikalle sähköpyörällä.
Ihan Rantasalmelle asti Suominen ei polkenut, vaan viimeinen etappi meni auton kyydissä.
”Mietin pitkään, että onko nyt jotenkin väärin jättää pyörää lepäämään ja taivaltaa viimeinen etappi autolla. Ja kuten tuo puolisoni asian ilmaisi, että itse päätät ja määrittelet omat tavoitteet, että ei ihmisen tarvitse määräänsä enempää itseään rääkätä. Kyllä, olen itse todella tyytyväinen omaan suoritukseen ja se ei siitä himmene vaikka suunnitelmista poiketaan.” (26.5.)
Vaikka siis tuli sanottua, alusta asti Suomisella oli vain kaksi tavoitetta: Omasta pihasta on lähdettävä pyörällä liikkeelle ja yksi yö on matkalla yövyttävä. Sen tavoitteen hän ylitti kirkkaasti.
MATKAVALMISTELUJA Suominen teki pitkin talvea varaamalla majapaikkoja leirintäalueilta ja airbnb-paikoista sekä tekemällä hankintoja.
–Oli muuten törkeän kallista, hän summaa kahden viikon reissun kustannuksia majoituksineen ja syömisineen.
Mutta selkä kesti yllättävän hyvin, vaikka Suomiselle on jäänyt pullistumasta hermovauriokin.
Matkan Suominen rakensi niin, että välimatkat pitenivät päivä päivältä pisimmän päivämatkan ollessa 78 kilometriä.
–Ajattelin, että polkukunto kasvaa ja että se olisi vähän armollisempaa, kun en ollut treenannut yhtään , Suominen sanoo, eikä taktiikka huonoksi osoittautunut.
”Huomasin taas puhuvani ääneen. Lörpöttelin itsekseni kaikenlaisia näkemiäni asioita. Mietin myös ääneen, että koska mahdetaan olla siinä vaiheessa, että tämä pyöräily alkaa tuntumaan kivalta. Nyt vaan hapottaa reidet, särkee kädet ja on kylmä, että tuleeko sitä ikinä? Ainakin matkan teko on tänään tuntunut vain ja ainoastaan suorittamiselta. Haluaa vaan äkkiä paikasta toiseen.” (18.5.)
”Juuri tänään, mä olen kokenut olevani oman elämäni Tina Turner. Vielä 2 viikkoa sitten olin jotenkin epäuskoinen, että tuleeko tästä mitään? Mitä hittoa? Mun kroppani pystyy isompiin suorituksiin, mitä olisin ikinä uskonut.” (24.6.)
Matkan aikana Suominen sai kokea säätilojen lähes koko kirjon helteestä hyiseen tuuleen. Sade ja kova tuuli eivät saaneet lannistumaan ja vaikka muun muassa Ämyrin mäessä irtosi voimasanoja, matka taittui. Mäkiosuuksilla pyörän talutinavustin oli oivallinen apuri. Google Maps sen sijaan ohjasi toisinaan harhaan ja välillä omat reittivalinnat osoittautuivat virheiksi. Kertaalleen piti Marjukkaa huoltaakin, kun tanko löystyi. Mutta matka jatkui.
”Nousuja ja laskuja perä jälkeen. Kaarteita ja kiemuroita. Oikein sellaisia tyypillisiä hiekkatietä, joissa mutkat kallistuu väärään suuntaan. Tällä matkalla taisin rakastua mun pyörääni, Marjukkaan. Miten se uskomattomalla tavalla selviytyi niistäkin kilometreistä. Kiitos, kiitos, kiitos automaattiset vaihteet, jousitettu keula ja kohtuullisen paksut renkaat.” (21.5.)
PYÖRÄÄNSÄ Suominen latasi majapaikoissa ja matkan varrella. Itselleen hän ei juurikaan lepohetkiä ruokataukoja lukuun ottamatta suonut, vaikka olikin ajatellut levähdyspaikoilla hörppivänsä teetä termarista kaikessa rauhassa. Matkan rasituksia hän huuhtoi saunassa ja Mikkelistä varmassaan jalkahoidossa.
Matkaa tehdessä huomio kiinnittyi lintujen lauluun ja tuomien tuoksuun, mutta myös ihmisten jälkeensä jättämiin roskiin. Majapaikoissa ilahduttivat muun muassa kaveriksi lyöttäytyneet koirat.
Vaikka Suominen polkikin ”ihmisiä pakoon”, parasta koko reissussa oli hänen mukaansa ihmiset, joihin hän tutustui matkan varrella.
”Ihmiset on oikeesti mahdottoman ystävällisiä ja sydämellisiä, kun vaan antaa itse mahdollisuuden.” (24.5.)
Mikkelin majapaikassa Suominen kertoo ajautuneensa majoittajan kanssa käydyissä keskusteluissa lyhyessä ajassa tosi syvään päätyyn. Hän miettii, ettei tällaisia kohtaamisia olisi tullut, jos matkaa olisi taittanut kaverin kanssa autolla. Oleellista Suomisen mukaan onkin, että antautuu toisen kuulemiseen.
Fyysisesti matka ei Suomisen mukaan loppujen lopuksi ollut mahdottoman raskas, vaan polkukunnon huomasi nopeasti kohenevan. Se jää hänen mukaansa kuitenkin nähtäväksi, tuleeko pyöräilystä pysyvämpi harrastus. Suomisella on aikeena ryhtyä kesäaikana käymään töissä Paimiossa pyörällä Mutta toteutuuko se, siitä hän ei ota stressiä.
”Olen kyllä tosi yllättynyt itsekin, että löysin itseni näin kaukaa. Elämä on ihmeellistä.” (24.6.)
Lainaukset Suomisen Facebook-päivityksistä.
Nina ja Marjukka
Matkakumppanukset: Nina Suominen, 55, ja Husqvarna Grand Urban 6 ”Marjukka”, vm. 2021
Nina varusteet: vaihtovaatteet, hygienia- ja ensiaputarvikkeet, makuupussi, tyynyliina, uniapnealaite, termos- ja juomapullo, kaksi kännykkää, kypärä
Marjukan varusteet: normaalia paksummat renkaat, sähköiset automaattivaihteet, talutinavustin, jousitettu etuhaarukka, sähköinen istuinkorkeuden säätö, Bikefinder
Reitti: Tarvasjoki – Koski – Somero – Karkkila – Riihimäki – Lahti – Hollola – Mäntyharju – Mikkeli –Juva
Matkan ajankohta: 15.–26.5.2023