MARTTILA. Marttilan kehitysvammaisten asumisyksikössä Suvisiivessä oli maanantaina aihetta kakkukahveihin. Tuolloin tuli kuluneeksi 30 vuotta kuusipaikkaisen Suvisiiven avaamisesta. Aivan alkuperäisiä asukkaita juhlijoiden joukossa ei enää ollut, mutta pitkäaikaisia asukkaita kylläkin.
Pisimpään Suvisiivessä asuneet ovat muuttaneet asumisyksikköön 2000-luvun alussa. Yksikön pitkäaikaisin työntekijä, kehitysvammahoitaja Elina Virta puolestaan on työskennellyt Suvisiivessä vuodesta 2006 alkaen. Vain yksi asukas on tullut taloon Virtaa myöhemmin.
Asukkaat ovat vuosien saatossa ikääntyneet ja ikääntymisen myötä heidän toimintakykynsä on laskenut, mutta vanhoiksi Suvisiiven asukkaat eivät yksikön vastaavan Carita Enbergin mukaan itseään tunne. Vanhin heistä on koko Marttilan vanhin asukas, 98-vuotias Maiju Aaltonen.
–Heidän mielestään vanhukset asuvat talon toiselle puolella, Enberg toteaa hymyillen.
ASUKKAIDEN hoitoisuuden lisääntymisen myötä asumisyksikön toiminnasta on Virran mukaan jäänyt pois paljon rientoja ja päivittäisiäkin toimia. Omaisten vierailutkin ovat vähentyneet, sillä hekin ovat ikääntyneet tai jo menehtyneet.
–Osalla asukkaista on vain me jäljellä ja kyllä sen näkee siinä, miten he tukeutuvat miehin, Virta sanoo.
Asukkailla on tietysti toisensakin. Koko porukka on marttilalaisia, mikä Enbergin mukaan kuuluu heidän keskinäisissä jutuissaan.
Edelleen asukkaille pyritään myös järjestämään heidän toimintakykynsä mahdollistamia puuhia. Muun muassa piirtäminen, askartelu ja kuvien leikkaaminen talteen Auranmaan Viikkolehdestä ovat hoitajien mukaan asukkaiden mielipuuhia.
–Paljon pelataan kortti- ja muistipelejä tai bingoa. Järjestämme myös leipomis- ja jumppahetkiä, Enberg kertoo ja lisää, että porukalla tehdään myös kauppareissuja ja vierailuja kirjastoon.
Lisäksi asukkaat osallistuvat ahkerasti kansalaisopiston Päivätuvan taiteilijat ja hyvänolon kursseille. Yksi asukkaista osallistuu myös päivätoimintaan.
SUVISIIVEN neljä työntekijää työskentelee vuoroissa pääsääntöisesti yksin. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi päivät muodostuvat normaalin arjen pyörittämisen kuten ruokailujen, tiskien, pyykkien ja kylpemisten ohella. Yöhoitaja tulee palvelukeskuksen kautta.
–Ikinä ei tiedä, minkälaiseksi päivä muodostuu, Virta ja Enberg toteavat.
Asukkaat saattavatkin esimerkiksi herätä eri aikoihin.
–Täällä jokainen herää omaan aikaansa. Tämä on heidän koti, Virta sanoo.
Sekä Virta ja Enberg että Varhaan siirtymisen myötä Suvisiiven henkilöstön esihenkilöksi tullut Tuula Jussilainen kokevat työn kehitysvamma-alalla antoisaksi. Enbergin mukaan töihin on aina kiva tulla, kun vastaanotto on aina hyvä.
–Olisi ihanaa, jos nuoret lähihoitajaopiskelijat lähtisivät opiskelemaan vammaisalaa, naiset miettivät ja rohkaisevat.
Jussilainen on myös vakuuttunut Suvisiivessä näkemästään.
–Täällä kaikki vaikuttaa hyvältä ja henkilökunta on sitoutunutta, hän kiittelee.
Nähtäväksi jää, vietetäänkö Suvisiivessä yksikön neljäkymppisiä. Virta, Enberg ja Jussilainen ovat ainakin yhtä mieltä siitä, että asukkaille on tärkeää saada jäädä omaan kotiinsa.