Osa nuorista jää oppivelvollisuuden jälkeen tyhjän päälle ja elämän alusta on vaikea saada kiinni. Toiveet ovat yleensä sangen kohtuullisia. Nuoret toivovat työtä, parisuhdetta – ja tietenkin autoa.
Apuakin olisi tarjolla. Etsivät nuorisotyöntekijät ovat juuri sellaisia nuoria varten, jotka vielä hakevat elämälleen suuntaa. Nuoret eivät kuitenkaan usein osaa pyytää apua eikä avun tarpeessa olevia ole helppo kotisohvilta löytää. Yhteistyö viranomaisten kesken on sekin takkuista ja tieto kulkee huonosti.
Tuoreessa Unicefin tutkimuksessa vertailtiin lasten ja nuorten hyvinvointia 43:ssa OECD-maassa. Suomi löytyy sijalta 17, kun vielä viisi vuotta sitten sijoitus oli viides. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt eikä nuorten hyvinvointia varmastikaan paranna se, että työelämän vaatimukset näyttävät kovilta ja meno maailmalla aina vain levottomammalta. Nuorten tulevaisuudenusko on laskenut neljänneksen vuodesta 2008, jolloin vielä 86 prosenttia nuorista uskoi parempaan tulevaisuuteen.
Kysyä sopii, onko Suomi epäonnistunut kaikkein tärkeimmässä eli tulevaisuuden rakentamisessa. Tuskin sentään. Nuorten enemmistö pärjää hyvin. Yhtään nuorta ei kuitenkaan ole varaa hukata. Tulevan Suomen rakentajia on muutenkin liian vähän. Yksi keino olisi erilaisten työllisyyspolkujen kehittäminen. Jokaiseen työhön ei tarvita vuosien koulutusta ja kaikkia mahdollisia lupakortteja. Nuorten hyvinvoinnin lisäämisen voisi aloittaa byrokratian purkamisesta.