Pöytyän, Liedon, Loimaan, Paimion, Salon ja Someron seurakunnissa pohditaan parhaillaan, voisivatko ne muodostaa yhden seurakunnan tai vähintäänkin toimia yhteisen hallinnon alla. Hanke on herättänyt vastustusta varsinkin Salossa. Salolaiset kokevat etteivät he hyötyisi hankkeesta, mutta saisivat huolehdittavakseen köyhempiä alueita. Näkemys on ymmärrettävä, sillä Salon seurakunta on vauras.
Tilanne on toinen varsinkin Pöytyällä, missä seurakunnan talous on kriisiytymässä hyvää vauhtia. Todennäköistä on, että Pöytyän seurakunnan tie itsenäisenä seurakuntana nousee joka tapauksessa pystyyn lähivuosina. Säästöjen tekeminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, kun tahtoa esimerkiksi kiinteistömassan pienentämiseksi ei löydy.
Seurakunnan toiminnan ydin on ihmisten parissa tehtävässä työssä. Hallinnon tehtävä on palvella niitä toimintoja, joissa seurakunta kohtaa ihmiset. Jos hallintoa yksinkertaistamalla saadaan säästöjä, rahaa jää enemmän ihmisten kohtaamiseen.
On ymmärrettävää että kaikki seurakuntia koskevat muutokset tuntuvat vaikeilta. Seurakunta halutaan usein nähdä alati muuttuvassa maailmassa pysyvyyden saarekkeena. Sellainen se ei kuitenkaan ole. Kirkon on kuljettava mukana yhteiskunnan kehityksessä. Kirkko joutuu sopeutumaan myös siihen, että seurakuntaan kuuluu yhä harvempi. Aikaansa seuraavan kirkon on kuitenkin mahdollista puhutella nykyistä paremmin myös nuoria sukupolvia. Jäsenmäärän väheneminen ei ole itsestäänselvyys, mutta tällä hetkellä se on realiteetti, mihin on sopeuduttava.