Herrasmiehet Turun kauppatorin ortodoksikirkon puoleisella sivustalla tarinoivat joku aika sitten henkeviä yhteiskunnan yltyvästä digitalisaatiosta. Kehitys on kehittynyt, mutta vielä riittää tekemistä yhteisen hyvän eteen.
Herroja askarrutti kunnan jäsenyydestä eroaminen. Seurakunnasta voi niin halutessaan läpsytellä eroon, kunhan vain menee kyseiselle verkkosivulle ilmaisemaan vakaan tai häilyvän tahtonsa. Seurakuntaan takaisin liittyminen ei liene sen mutkikkaampi operaatio sekään.
Sen sijaan jokaisen ihmisen pitää koko maallisen taivalluksensa ajan kuulua johonkin kuntaan. Mielellään varmasti juuri siihen, jossa vakituinen asuinpaikka on, vaikka enimmän osan vuodesta huitelisi ihan jossain muualla.
Tällaiseen epäkohtaan olisikin laadittava korjaussarja, koska näinä aikoina on paljon ja taas paljon ihmisiä, jotka eivät käytä juuri muita verokuntansa julkisia palveluja kuin mahdollisesti vesijohtoa, viemäriä ja maantietä. Joillekin riittää pelkkä maantie.
Noh, tieverkostakin suurin osa on valtion tai yksityisten hoteissa. Yleisestä hyvinvoinnista yrittää huolehtia Varha tai vastaava vaihtelevalla menestyksellä. Kunnille on siinä toimessa varattu sivustakatsojan vähäpätöinen rooli.
Kunnan vapaa valinta ilman väkevää muuttovelvoitetta edellyttänee pientä hienosäätöä, mutta sitä varten Suomessa on lainsäädäntövaltaa käyttävä toimelias eduskunta. Siellä isommatkin asiat ratkotaan enemmän tai vähemmän suotuisasti.
Kun lakiin liittyvät kommervenkit ulkoistetaan, niin toriraadilla oli käytännön toimeksi tarjolla näppärä digiratkaisu, verkkosivusto eroakunnastajaliitytoiseen.fi. Johonkin kuntaan pitää kuulua, se on selvä se.
Uudistuksiin sisältyy aina valo- ja varjopuolia. Toiset hyötyvät, toiset kärsivät. Koska kunnallisverotuksen taso vaihtelee kunnasta riippuen huomattavasti, niin muuttomuutos voi toki kilahtaa maltillisesti verottavien Kauniaisten ja Eurajoen kirstuun. Asteikon toisessa päässä Halsua ja Pomarkku saattaisivat kokea kovia. Näillä mennään.
Vakavista kuntapohdinnoista ja Halsualta suoraan ympyräkaupunki Haminan koulumaailmaan.
Haminalainen opettaja kysyi oppilaalta:
–Kuka on kirjoittanut “Seitsemän veljestä”?
–En miä ainakaa!
Ällistynyt opettaja suuttui moisesta nenäkkyydestä ja meni kertomaan oppilaan isälle tapahtuneesta.
–Jos min poika sano, et hää hää ei oo sitä kirjottanu, niin sillo hää ei oo sitä kirjottanu!
Opettaja oli aivan ymmällään ja kertoi pois mennessään miehen naapurille asiasta. Naapuri sanoi:
–Näi meiä keske. Miä en ihmettelis, vaik hyö ois kirjottaneet sen yhessä!
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com