LIETO/Tarvasjoki. Tarvasjokelaisella Kaisa Railomäellä on kevään aikana ollut käynnissä jos ei ihan ainutlaatuinen niin vähintäänkin erikoislaatuinen projekti. Nyt kesänkorvalla projekti, jonka lopputuloksesta on enemmän iloa pakkasilla, alkaa olla valmis.
Tarkalleen ottaen kaikki on lähtenyt liikkeelle syksyisistä hirvijahdeista. Railomäen metsästyskortti täyttää 25 vuotta, joten kokemusta muun muassa passissa palelemisesta on ehtinyt kertyä. Riistametsälle Railomäen vei aikanaan sukulaisten esimerkki ja halu syödä terveellisesti.
–Riistaliha on eri kuin tehotuotettu liha, hän huomauttaa ja kertoo tykkäävänsä kokeilla riistaruokiin uusia reseptejä.
Pari vuotta sitten Railomäki opiskeli työn ohessa riistanhoitajaksi ja nyt hän on opiskellut parkitsemista.
–Haluaisin hyödyntää saaliin mahdollisimman pitkälle, Railomäki sanoo.
Riistaruokien lisäksi Railomäki on tähän mennessä tehnyt saaliistaan peuranrasvasaippuaa ja luukoruja. Parkitsemistaitojen myötä uutena aluevaltauksena tulee nahkojen hyödyntäminen. Alkajaisiksi Railomäki tarttui, ei härkää sarvista, vaan hirveä korvista, ja ryhtyi tekemään hirven korvista kintaita.
KORVISTA Railomäen sai innostumaan hyötynäkökulma. Useimmiten korvat menevät suotta hukkaan, vaikka korvan ruston voi tarjota koirille kuten possunkorvan. Korvan karvakin on Railomäen mukaan kaunista kuin kanin karva. Korvassa on myös kintaan muoto valmiina, joskaan ihan hetkessä kintaat eivät synny. Nahan käsittely nylkemisestä ja suolaamisesta parkitsemiseen ja muokkaamiseen vie oman aikansa.
–Se vaatii työtunteja ja kärsivällisyyttä. Yhtä samanlaista paria hanskoja ei myöskään saa aikaan, vaan pitää mennä korvaparin ehdoilla. Korvaparikin kun voi erilainen, Railomäki toteaa.
Perinteinen parkitseminen tekee omalta osaltaan lopputuotteista uniikkeja.
–Niin tasaista ei tule kuin teollisesta nahasta, vaan värieroja jää.
Kaikkinensa parkitseminen on Railomäen mukaan työstämisen työläin vaihe. Parkitsemisvaiheessa pitää myös olla tarkkana, ettei nahka pääse kuivumaan liian nopeasti. Parhaat olosuhteet parkitsemiseen on kevätauringossa ja -tuulessa.
–Parkitseminen etenee hitaasti. Toisaalta ompelemisessakin työvälineet tylsyy ja kun on useamman tunnin tehnyt, alkaa tuntua käsissä, Railomäki toteaa.
Ylivoimaisen vaikeaa mikään ei hänen mukaansa kuitenkaan ole. Isoin opiskelun paikka hänellä on ollut kaavoittamisessa, jossa pitää osata huomioida saumavarat ja nahan käännöt. Ompelemisen hän on tehnyt käsin karhunlangalla ja nahkaneulalla.
–Yhteen ommellut saumat täytyy kostuttaa ennen kuin kääntää, jotteivät saumat repeile, Railomäki vinkkaa.
RAILOMÄELLE on tärkeää luonnonmukaiset vaihtoehdot, joita kasviparkit tarjoavat. Lisäksi häntä kiehtoo kansanperinteet ja perinteisten käsityötaitojen ylläpitäminen ja eteenpäin vieminen. Nyt hänellä on hyppysissään sekä rasva- että kasviparkin tekeminen. Kumpaa kannattaa käyttää, riippuu Railomäen mukaan eläimestä.
–Supikoira, kettu ja mäyrä ovat rasvaisia, joten niille yleensä tehdään kasviparkki. Hirven korva puolestaan on tosi kuiva ja menee suolatessa kovaksi koppuraksi, eli sille kannattaa ilman muuta tehdä rasvaparkki.
Rasvaparkin lisäksi Railomäki on tehnyt korville myös kasviparkituksen, sillä se antaa säänkestävyyttä. Väriin voi vaikuttaa parkkiaineiden valinnalla.
–Pihlajasta tulee kauniin punaruskea sävy, kuusesta tumman ruskea ja tammesta vielä tummempi. Puhtaan vitivalkoisen saa aivoparkilla, joka on luonnonrasvaparkki.
Hirvenkorvakintaidensa kämmenpuolelle Railomäki laittoi peurannahkaa, jolle raparperirautaparkki antoi tumman ruskean sävyn.
Koska hirven korva ja peurannahka eivät ole kovin lämpimiä, Railomäki mitoitti kintaat niin, että sisälle mahtuu kudottu tai huovutettu hanska. Peukaloon ja ranteeseen hän laittoi supikoiran turkista, joka itsessään olisi jo riittävän lämmin. Railomäki haaveileekin tekevänsä itselleen passiin kintaat supikoirasta. Hirvenkorvakintaat lähtevät lahjaksi vanhalle hirvimiehelle Lappiin.
Parkitsemista kuten muitakin perinnekäsitöitä oppii Railomäen mukaan vain tekemällä. Oppimaansa taitoa hän aikoo jatkossakin hyödyntää.
–Minulla on korvia lisää pakastimessa, mutta seuraavaksi otan työn alle lakin, hän kertoo.