PÖYTYÄ/Kyrö. Oi, miten söpö! Ihana nappisilmä!
Eläinlapset saavat usein ihmisissä ihastuneita reaktioita aikaan ja mikäpä sen somempi olisikaan kuin pieni ketunpoikanen. Instagramin suloiset kuvat sekä sydäntä riipaisevat pelastustarinat kasvattavat ihmisten haaveita saada luonnonvaraisia eläimiä lemmikiksi. Todellisuus suloisten kuvien takana on SEY Loimaan luonnonvaraisten eläinten hoitajien Hanna Penttisen ja Terhi Siili-Rantasen mukaan kuitenkin 95-prosenttisesti sotkua.
–Ennemmin suosittelen ottamaan aikaa eläinten luonnossa tarkkailuun, Penttinen sanoo luonnonvaraisten eläinten lemmikiksi ottamisesta haaveileville.
PENTTINEN ja Siili-Rantanen ovat vuosien varrella hoitaneet muun muassa loukkaantuneita tai orvoksi jääneitä siilejä, oravia ja lintuja. Pari viikkoa sitten Penttisen hoitoon tuli tuolloin noin kolmeviikkoinen orpo kettupentue.
Ensimmäisen pennun toi ihmisten ilmoille valeraskaana ollut koira, mutta pian selvisi, että pentuja oli lisää.
–Villieläinten pennut osaavat olla hiljaa, mutta nämä pitivät selkeästi ääntä. Niillä oli nälkä, Penttinen sanoo ja kertoo, että melko pian tuli myös ilmoitus auton alle jääneestä ketusta, joka voitiin olettaa emoksi.
Penttinen painottaa, että eläinten tilanne on tutkittava mahdollisimman hyvin, ennen kuin lähtee orvolta näyttävää auttamaan. Esimerkiksi lintujen maastopoikaset voivat olla emojen ruokinnassa, vaikka emoja ei juuri sillä hetkellä lähistöllä näkyisikään.
–Eläimille on aina huonompi joutua ihmisten kuin omien emojen hoitoon, Penttinen muistuttaa.
Eläin voi myös olla ihan kunnossa, vaikka ihminen tekisikin toisenlaisia tulkintoja.
–Usein meille tulee ilmoituksia takapihoilla makoilevista ketuista. Ja usein myös epäillään kapia, Penttinen sanoo huomauttaen, että urbanisoitunut kettu ei välttämättä aristele ihmisiä ja että turkin huono kunto voi johtua muustakin kuin kapista, kuten karvanlähdöstä.
Toisaalta siihen on useimmiten syynsä, jos emo on poikasensa hylännyt.
–Tämä on oravissa hyvin nähty, Siili-Rantanen toteaa.
KAIKKIA ei siis pysty auttamaan, vaikka halua ja yritystä olisikin. Silloin hoitajille tulee iso suru.
–Kyllä näihin väkisinkin kiintyy, toteaa Penttinen, jolla on tuore suru, kun yksi hänelle tulleista neljästä ketunpennusta jouduttiin lopettamaan suolisto-ongelmien vuoksi.
Liikaa ei muutenkaan pidä kiintyä, sillä eläinten villiinnyttäminen takaisin luontoon on pidettävä kirkkaana tavoitteena mielessä.
–Täytyy pitää itsensä kurissa, ettei helli, Penttinen toteaa ketuista, jotka ovat hänet jo emokseen ottaneet.
Koiraeläimenä kettu voi kesyyntyä melko helpostikin. Tästä syystä Penttinen ei ole päästänyt vieraita pentuja katsomaan.
–Olen joutunut monelle sanomaan, etteivät nämä ole näyttelyeläimiä ja että vierailu ei onnistu, koska ihmiskontaktit yritetään saada vähiin.
Toisin kuin ketut, esimerkiksi siilit alkavat Siili-Rantasen mukaan nopeasti karttaa ihmisiä syöttämisen loputtua. Hoidetun eläimen saaminen villiintymään on hoitajille hieno hetki.
PULAAN joutuneita eläimiä on velvollisuus auttaa. Mutta on myös syytä muistaa, ettei luonnonvaraisia eläimiä saa Suomessa ottaa lemmikiksi. Ulkomaiset videot, joissa ihmisillä on lemmikkeinä esimerkiksi pöllöjä tai supikoiria, saattavat tämän ymmärtämistä hämärtää.
Jos ihmisellä kuitenkin on kiinnostusta auttaa, sopivat tilat ja ymmärrystä siitä, mitä auttaminen vaatii, apukädet ovat eläinsuojeluyhdistyksiin tervetulleita. Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen on joka tapauksessa ilmoituksenvaraista toimintaa, josta peritään maksu. Ja arkea hoidettavien kanssa ei Penttisen mukaan ole syytä romantisoida.
–Vaikka kaikki hoidettavat ovat söpöjä, hoitaminen on 95-prosenttisesti sotkua ja ulostetta, lajista riippuen unettomia öitä, hajuja ja ääniä.
Esimerkiksi ketunpoikasen toinen pää syö, toinen pää kakkaa. Ja siinä välissä pentu ehtii vielä juosta ruoka- ja vesikippojen läpi. Pyykki- ja tiskikoneet ovatkin ahkerassa käytössä.
–Kettu on ollut ihan ykköshajulähde, Penttinen lisää ja muistuttaa, että petoeläimet eivät syö teollista ruokaa, vaan tarvitsevat raakalihaa.
Sekin kannattaa muistaa, että hoitamiseen joutuu sitoutumaan pidemmäksi aikaa kuin pariksi päiväksi. Myös tautiriski on olemassa, joten hyvä hygienia on supertärkeää.
Penttiselle ja Siili-Rantaselle eläinten auttaminen on elämäntapa, jossa lähes kaikki pyörii eläinten ehdoilla. Silloin kun ”hälytys” tulee, muut asiat keskeytyvät. Monenlaista luovimista ja luovuutta tarvitaan, jotta eläimet saadaan hoidettua.
Myös perheet joutuvat sopeutumaan ja huumorintajua koetellaan. Penttisellä ja Siili-Rantasella on kummallakin kokemuksia, joissa puoliso on erehtynyt luulemaan hoidokeille tarkoitettuja ruokia ihmisten ruuiksi. Tästä syystä omat erilliset pakastimet, kaapit ja astiat eläinten ruuille ovat olleet tarpeen.