Kun joskus viime vuosituhannella marssin armeijan harmaissa, yksi lauluista kuului ”niin kauan on turvattu lies, kun on pystyssä yksikin mies”. Laulussa on selkeät sukupuoliroolit. Miehen kuuluu kuolla ja naisen kuuluu kokata. Keittiössä viihtyvänä oletettuna partakoneen omistajana pidän roolitusta hieman vanhanaikaisena.
Armeijan systeemi oli silloin kuitenkin nykyistä tasa-arvoisempi. Miesten oli pakko käydä armeija (tai vähintäänkin jokin muu palvelus) ja naisten oli pakko olla käymättä.
Yhä useammat nuoret, mutta myös allekirjoittaneen tapaiset toksiset setämiehet ajattelevat, ettei sotimisen oppiminen ole kiinni sukupuolesta. Sitä se ei näet todellakaan ole. Vapaaehtoisesti armeijaan astuvat naiset suoriutuvat palveluksestaan yleensä erinomaisesti.
Täytyy kerrankin antaa tunnustus maamme puolueille, sillä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tilaamasta selvityksestä ilmenee, että kokoomus, SDP, vihreät ja RKP kannattavat sukupuolineutraalia yleistä asevelvollisuutta. Vain konservatiivit isolla Koolla eli ps ja kd vastustavat. Vasemmistoliitto on uudistamassa koko kantaansa asevelvollisuuteen.
Ikäluokat pienenevät, mutta on myös niin, että yhä useampi mies ei kykene suorittamaan asevelvollisuuttaan. Toisaalta on valtava määrä naisia, joista voisi kouluttaa erinomaisia sotilaita, jos asevelvollisuus koskisi myös heitä.
Niin sanotut ”yleiset syyt”, siis oikealle osoittava ilmansuunta, vaativat sitä, että Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja mittava reservi. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan, on tässä kohtaa karttaa valitettava tosiasia. Ei siis ole pelkästään tasa-arvoasia, että Suomessa pitäisi siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen. Koska armeija ei ihan sellaista määrää koulutettavia kuitenkaan tarvitse eikä armeija sovi kaikille, rinnalle olisi luotava järjestelmä, missä harjoitettaisiin muita kriisiaikoina tarvittavia asioita.
Nykyisen järjestelmän voi nähdä epäreiluna miehiä kohtaan, mutta se on sitä myös naisia kohtaan. Koska asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, useimmat jättävät mahdollisuuden käyttämättä. Kuitenkin parhaimmillaan armeija tarjoaa tilaisuuden oppia monenlaista hyödyllistä: sosiaalisia taitoja, luonnossa selviytymistä, säännöllistä, kurinalaista elämää, usein myös erikoistaitoja vaikkapa pioneereissa tai kuljetusjoukoissa. Oma esikoiseni on ollut armeijan vihreissä tammikuusta saakka ja vaikka vierastankin puheita miesten koulusta, olen omin silmin nähnyt, että armeija on selvästi kasvun paikka. Tytöt jäävät nyt siitä pääosin osattomiksi.
Ihminen on useimmiten mies tai nainen, joskus myös jotain siitä väliltä, mutta ennen kaikkea yksilö, jolla on ainutlaatuiset luonteenpiirteet. Se, sopiiko ihminen armeijan vihreisiin, ei riipu sukupuolesta.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi