PÖYTYÄ. Pöytyän seurakunta on mukana Paimion rovastikunnan seurakuntien rakenneuudistusprosessissa, joka kulkee nimellä ROVA 2030. Sen tavoitteena on löytää kestävä toimintamalli Pöytyän, Liedon, Loimaan, Paimion, Salon ja Someron seurakuntien alueelle. Ne voisivat mahdollisesti muodostaa uuden suurseurakunnan.
Hiippakuntasihteeri Mika Piittala ja Salon kirkkoherra Timo Hukka esittelivät Rova-prosessin kulkua keskiviikkona Pöytyän seurakuntatalolla.
Seurakuntien tekemä sopimus Rova-työhön sitoutumisesta tähtää siihen, että rovastikunnan seurakunnille tulisi yhteinen hallinto ja taloudenhoito. Piittalan mukaan prosessin vaikutukset varsinaiseen seurakuntaelämään pyritään pitämään vähäisinä.
Veroprosentti laskisi Pöytyällä
Talouslukuja tarkasteltaessa Mika Piittala totesi Pöytyän tilanteen olevan muihin Rova-prosessin seurakuntiin verrattuna heikko.
Pöytyän seurakunnan vuosikate 2024 on 81 000 euroa plussalla, mutta tulos jää 61 000 euroa alijäämäiseksi. Nettovarallisuus on lähes 1,5 miljoonaa euroa negatiivinen ja rahoitusvarallisuus vaatimaton.
Tuloveroprosentti on keskeinen kysymys yhteistä taloutta rakennettaessa. Suurseurakuntaan esitetty yhteinen veroprosentti 1,45 toisi Pöytyän kirkollisveronmaksajalle vuositasolla keskimäärin noin 78 euron kevennyksen. Nykyisin Pöytyän seurakunnan tuloveroprosentti on 1,75.
Pöytyällä taloutta rasittavaa korjausvelkainen ja suuri kiinteistömassa, joka on 1,29 rakennusneliömetriä per seurakuntalainen. Se on enemmän kuin yhdelläkään toisella Rova-prosessin seurakunnalla.
Myös hautaustoimi on murroksessa. Valtionrahoituksen leikkaukset pakottavat seurakunnat nostamaan hautausmaksuja, sillä kirkollisverovaroja ei enää saa käyttää hautauspalveluihin. Tämä iskee vahvasti Pöytyälle, jossa hautaustoimen alijäämä on lähes 100 000 euroa.
Seurakunnan kestävyys arveluttaa
Mika Piittalan ja Timo Hukan pitämän esityksen päätteeksi kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kari Toivonen kiteytti keskeiseksi murheeksi väen vähenemisen ja sen, että jostain syystä lapsia ei haluta kastaa kuten ennen.
– Meillä isovanhemmilla riittää tehtävää, jotta saisimme lapsenlapsemme liittämään lapsensa kirkkoon, Toivonen huokasi.
Kirkkovaltuutettu Minna Lukkala esitti huolensa, pystyykö Pöytyän seurakunta sinnittelemään talousvaikeuksissaan niinkään kauan, että Rova-prosessi saadaan maaliin.
Timo Hukka totesi kriisiytyvän seurakunnan tunnusmerkkien olevan Pöytyällä nähtävissä. Kun ne täyttyvät, seurakuntaliitos tapahtuu. Ensiksi suuntana voisi Hukan mukaan olla vaikka Lieto.
Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Hilkka Lindgren toppuutteli, ettei Pöytyällä ole syytä paniikkiin. Hänen mukaansa säästöjä on löydettävissä, kunhan katsotaan tarkasti.
Timo Hukan mukaan omaisuuden myynti velkojen maksamiseksi ei ole pitkällä tähtäimellä viisasta. Hänen mielestään seurakunnan kannattaisi ennemmin yhdistyä suurseurakuntaan, maksaa velat yhdessä muiden kanssa ja antaa tuottavan omaisuuden tuottaa jatkossakin.
Seurakunnat työstävät Rova 2030 -prosessia yhteistyöllä. Viime kädessä siitä päättävät seurakuntien vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Periaatepäätökset uudistuksesta on tehtävä vuoden 2026 alkuun mennessä.
Seuraava Rova-prosessia koskeva seurakuntalaisten kuulemistilaisuus on tarkoitus järjestää Pöytyällä ensi syksynä.
FAKTA
Tuomiokapituli perusti 2022 rovastikunnittain Rova-neuvotteluryhmät, joihin seurakunnat nimesivät edustajansa.
Tulevaisuuden haasteita ei ratkota seurakunta kerrallaan, vaan yhteisesti.
Tavoitteena on säilyttää seurakunta lähellä ihmisiä, mutta hallinto sekä talous hoidetaan yhteisesti.
Keskeinen syy uudistukselle on kirkon jäsenmäärän nopea väheneminen. Paimion rovastikunnassa oli vuonna 2000 noin 120 000 jäsentä ja 2024 lopulla noin 94 100 jäsentä.
Salon seurakunta nosti veroprosenttinsa 1,45:een, jottei sitä jouduta liitoksen myötä nostamaan.
Paimion rovastikunnassa on tavoite, että päätös Rova-liitoksesta tehdään 2027.
FAKTA: Tarjolla on kolme vaihtoehtoista mallia
Rova 2030 -prosessissa pohditaan kolmen erilaisen mallin soveltuvuutta tulevaisuuden seurakuntarakenteeseen.
Aluemallissa on seurakuntayhtymän piirteitä, mutta ilman yhtymän byrokratiaa. Johtavien pappien ja viranhaltijoiden alaisuudessa toimittaisiin nykyisten seurakuntien alueella. Yhden yhteisen seurakunnan kokonaisvastuuta kantaisivat yksi kirkkovaltuusto, -neuvosto, kirkkoherra ja talousjohtaja. Paikallisesti toimintaa ohjaisivat alueneuvostot omine päättäjineen.
Työalavetoisessa mallissa seurakuntatyö järjestettäisiin ja sitä johdettaisiin työalajohtoisesti. Tämän etuna olisi toiminnan johtamisen suoraviivaisuus, työvoiman tehokas käyttö ja keskittyminen kunkin seurakuntatyön omaan erityisosaamiseen. Se mahdollistaisi esimerkiksi tietyn työalan tuottaman seurakuntatapahtuman monistamisen laajemmalla alueella. Alue- ja työalavetoisesta mallista voisi muodostaa myös hybridin. Silloin esimerkiksi rippikoulu- tai diakoniatyötä koordinoitaisiin keskitetysti, vaikka itse työ ja toiminta toteutuvatkin paikallisesti.
Seurakuntayhtymämallissa kuusi seurakuntaa säilyttäisi hallinnollisen itsenäisyytensä, oman kirkkoherransa, omat vaaleilla valitut päättäjänsä, vaikkakin taloutta, kiinteistöjä, hautaustoimea ja henkilöstöhallintoa hoidettaisiin yhdessä. Yhtymämalli on kulkenut neuvotteluissa mukana, mutta kannatus on ollut muita vaihtoehtoja vähäisempää.