ORIPÄÄ/Latva. Rauno Tammisen olympiavuonna 1976 Mellilän Autokeskuksen legendaariselta Kalevi Koivistolta ostama Toyota Corolla (KE20) on kokenut Tammisen vävyn Jarkko Mäkelän osaavissa käsissä uuden tulemisen.
Tamminen varastoi moitteitta palvelleen, mutta ruostevaurioituneen Corollan 1990-luvun lopulla lautalattiaiseen latoon odottamaan aikaa parempaa. Pelleissä kukki korroosio, mutta Corollan 1,2-litrainen moottori oli yhä täydessä iskussa, sillä matkamittariin oli pyörähtänyt vasta rapiat 140 000 kilometriä.
Mäkelä ryhtyi varastoyksilön kunnostustoimiin pari vuotta sitten. Nyt Corolla on taas hyvinkin ajokelpoinen, rekisterissä ja entistä ehompi alkuperäisessä värisävyssään.
–Kokonaistyöaika oli 700 tuntia, sillä tein itse kaikki hommat maalaamista myöten. Ruosteen syömien peltien hitsaaminen oli työläin vaihe, Mäkelä sanoo.
Tiivisteet Thaimaasta
Osia hän joutui haalimaan ympäri maailmaa, sillä niitä ei 1970-luvun japanilaiseen enää noin vain löydy varaosaliikkeen katalogeista saati hyllystä. Varaosia ei ole koskaan tuotettukaan määrättömästi, koska niitä on tarvittu vain harvakseltaan.
–Kyllä tässä on nettiä koluttu. Esimerkiksi ovitiivisteet tulivat Thaimaasta. Käsijarruvaijerit jouduttiin tekemään itse, samoin pakoputki. Myös etupuskuri ja tuulilasi on vaihdettu.
Corollan paremmin varustellun E-mallin aikakauden hienouksiin kuuluivat rullaturvavyöt, lämmitettävä takalasi ja kaatuvat selkänojat.
Luotettavuudella mainetta ja kunniaa kerännyt Corolla kuului jo 1970-luvulla Suomen myydyimpien autojen joukkoon. Ajan armottoman hampaan puraisulle nekään eivät ole vuosikymmenien myötä mahtaneet mitään.
–Eipä näitä 1970-luvun autoja enää juurikaan näe liikenteessä. Suurin osa on päätynyt paaliin ruostevaurioiden takia jo aikoja sitten.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
Toyotalla tietenkin
Mäkelä on vuonna 1967 ensimmäisen Corollan ostaneen appensa tavoin vannoutuneita Toyota-miehiä.
–Vaikka on muitakin merkkejä ollut, niin aina on pihassa seissyt ainakin yksi Toyota, Mäkelä naurahtaa.
Miehen ensimmäinen oma Corolla oli vuoden 1983 DX.
–Raadoksi päässeen vanhan Toyotan ostamista ja kunnostusta miettivälle sanoisin, että osat pitää olla olemassa. Muuten homma menee hankalaksi, jollei mahdottomaksi.
Mäkelä on autojen kunnostajana itseoppinut tekijä. Palkkatöikseen hän tekee rakennustöitä.
–Vanhan kansanauton laittamisessa ei ole kyllä rahallisesti järkeä, mutta harrastuksena tämä on mukava. Näkee kättensä jäljen. Jos olisin työkseni autojen parissa, niin se olisi jo liikaa.
Muutakin museoikäistä
Mäkelän tallissa on muutakin museoikäistä moottorikalustoa: Puntti-Volvoksi kutsuttu paloautonpunainen Volvo PV544 ja ryhdikäs pappa-Tunturi. Molemmat ovat vuodelta 1960. Lisäksi hän on kunnostanut kolme Volkswagen Kuplaa perusteellisesti.
–Aina näistä jotain uutta oppii. Kauttualta ostamani PV Volvon purin aluksi ihan atomeiksi. Se on nyt alkuperäiskunnossa ja museorekisteröity. Tunturi on puolestaan äidin isoisän Loimaalta uutena ostama kulkupeli.
Jorma Kaarto