PÖYTYÄ. Para-ampuja Minna Niemikorpi on saavuttanut kaksi Suomen mestaruutta ja tähtää lokakuussa Kroatiassa pidettäviin Euroopan mestaruuskisoihin.
Erityisen kunnioitettavaa haaveessa on se, että Pöytyän Haverissa asuva nainen on harrastanut ammuntaa vasta vuodesta 2023 alkaen, jolloin hän joutui vaihtamaan lajia.
– Kilpailin aiemmin kouluratsastuksessa, mutta jouduin jättämään sen, kun keho ei enää kestänyt harjoittelua. Selkäni luudutettiin vuonna 2012, jolloin sairastuin myös syöpään. Minun piti harjoitella kävelykin uudestaan. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tosi ylpeä siitä, paraurheilija toteaa nöyrästi.
Niemikorpi sairastaa välilevyrappeumaa, jonka vuoksi hän liikkuu kotioloissa kepin kanssa, mutta pidemmillä matkoilla apuna on myös pyörätuoli.
Haasteista huolimatta hän on jo reilussa 1,5 vuodessa saavuttanut huomattavaa menestystä ilmapistooliammunnassa. Kodin palkintokaappia koristaa kahden SM-kullan lisäksi kaksi aluemestaruuspokaalia. Niemikorpi on myös tehnyt kaksi lajinsa alue-ennätystä ja viisi Suomen ennätystä.
– Viimeksi kilpailin Turun seudun ampujien seuraottelussa pistooliammunnassa. Tulin 20 kilpailijan joukossa kolmanneksi, vaikka olin joukon ainoa para-ampuja.
Niemikorpi harmittelee, ettei para-ampujilla ole mitään harjoitteluryhmää, johon hän voisi kuulua, paitsi para-ampujien maajoukkue.
Joukkueeseen mukaan pääsy ja kilpaileminen kansainvälisillä kentillä onkin se, minkä eteen hän nyt tekee kovasti työtä.
Ammunnassa on nollattava ajatukset
Ammunta valikoitui Minna Niemikorven uudeksi lajiksi siksi, että se on fyysisesti ratsastusta helpompaa.
Ilmapistooliammuntaa voi harrastaa myös istualtaan. Haastavaksi lajin tekee silti se, että pistooliampujat eivät saa käyttää tukea, kuten esimerkiksi kivääriampujat, joten käsivarsi on pidettävä vakaana ilman tukea.
– Kotona teen harjoitteita useana päivänä viikossa, sekä ampumisharjoituksia että lihasharjoituksia. Ase itsessään painaa kilon ja se on kyettävä pitämään vakaana. Teen yläkropan harjoitteita, pääasiassa vatsan, selän ja käsilihasten treenausta 2–3 kertaa viikossa. Lisäksi kalenterissa on aina yksi totaalivapaapäivä viikossa, Niemikorpi luettelee.
Myös mentaaliharjoitteet kuuluvat ammuntaan, sillä ampumahetkellä pitää nollata kaikki ajatukset.
Oikeakätinen ampuu vasemmalla kädellä
Erityisen vaikeaksi lajivalinta osoittautui siinä vaiheessa, kun para-ampuja havaitsi, ettei hän oikeakätisenä pysty kuitenkaan ampumaan oikealla kädellään.
Vamman vuoksi oikea käsi ei nouse riittävän korkealle, joten hän ryhtyi ensin vahvistamaan ja sitten ampumaan vasemmalla kädellään.
Aluksi vasenta kättä vahvistettiin kilon painoilla, nykyisin käytössä on jo 2–6 kilon painoja.
– Jokaisen paraurheilijan tarina on tarina sinnikkyydestä. Minullakin on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta ne on voitettu. Treenaan paljon yksin, mutta tämän vuoden alusta pääsin mukaan tavallisille, alle 24-vuotiaille pistooliampujille tarkoitettuun tehoryhmään. Meillä on ollut tähän mennessä kaksi viikonloppuleiriä. Lisäksi minulla on valmentaja Juhani Forsman, jonka kanssa näemme aina silloin tällöin.
Valmentajaa varten Niemikorpi pitää tarkkaa kirjaa siitä, mitä ja miten hän ammuntaa harjoittelee.
Kohti kansainvälisiä kenttiä
Para-ampujien maajoukkueeseen pääsy vaatii Minna Niemikorvelta kansainvälisen vammaisurheilijaluokituksen saamista.
Vammaisurheilijoiden luokitustilaisuuteen pääsyä haetaan lääkärin ja fysioterapeutin erittäin kattavilla tutkimustuloksilla.
Asiakirjat lähetetään tilaisuudesta vastaaville tahoille englanniksi käännettyinä. Vasta sen jälkeen kattojärjestö päättää, saako urheilija luvan osallistua luokitustilaisuuteen.
Lupa edellyttää myös fyysisten luokitustestien suorittamista. Näitä testejä varten Minna Niemikorpi valmistautuu pakkaamalla laukkunsa ja matkustamalla saattajan kanssa elokuussa Serbiaan.
Sen jälkeen hänen olisi mahdollista osallistua Kroatiassa lokakuussa pidettäviin para-ammunnan EM-kisoihin.
–Jos se vain on rahallisesti mahdollista, olisi pitkän tähtäimen tavoitteeni osallistua vuoden 2028 paralympialaisiin.
En olisi ollut (viime kesän paralympialaisissa) Pariisissakaan tuloksillani viimeinen. Sponsoreita tarvitsen kipeästi, Niemikorpi tuskailee.
Minna Niemikorpi
52-vuotias paraurheilija
Ammatiltaan koulunkäynninohjaaja
Asuu Pöytyän Haverilla
Edustaa Turun seudun ampujia
Perheeseen kuuluu aikuinen poika ja kaksi dobermanni-rotuista koiraa