EU:n päätös muuttaa suden suojelutasoa on tervetullut. Päätösvallan sopivasta susikannasta ei tosin pitäisi olla lainkaan EU-tasoinen vaan kansallinen.
Sudesta on Suomessa todennäköisesti tulossa pyyntiluvan alainen laji. Pyyntiluvilla on mahdollisuus säädellä susikantaa maan eri osissa.
Päätökset sopivasta susipopulaatiosta pitääkin tehdä nimenomaan alueellisesti. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko susi uhanalainen koko EU:n alueella, ei edes sillä, onko se uhanalainen Suomessa. Susikanta on eri puolilla maata hyvin erilainen. Siellä, missä susia on alueen kantokykyyn nähden vähän, sitä ei pidäkään metsästää. Asia on toisin Varsinais-Suomessa, missä on liikaa susia. Sopivaa susimäärää voidaan mitata monella tavalla. Riittävä geneettinen vaihtelu puhuu suuremman susimäärän puolesta, pihoilla vierailevat sudet puhuvat sen puolesta, että susia on liikaa.
Varsinais-Suomessa on susireviiri käytännössä kaikkialla muualla paitsi kaupunkien keskustoissa. Kanta on kasvanut jo vuosia ja reviirit pienentyneet. Tiheä susikanta ajaa peurat hakemaan suojaa asutuksen keskeltä ja sudet tulevat perässä.
Harva kiistää sitä, etteikö susi kuuluisi Suomen luontoon. Kyseessä on monella tapaa hieno laji. Susi on älykäs lihansyöjä. Se metsästää saaliin, joka on sille helpoin ja oma loukkaantumisriski pienin. Kun suden pelko ihmistä kohtaan katoaa, siitä tulee ihmiselle vaarallinen. Metsästämällä on mahdollista poistaa liian rohkeiksi tulleet sudet ja lisätä suden ihmispelkoa.