Kävinpä eräänä päivänä taas superhyperextralargemarketissa ruokaostoksilla, ja tuli hieman kummallinen olo. Karpoakaan ei voi enää kutsua paikalle, kun hänen puuttumishommansa ovat siirtyneet toisille laitumille, mutta jotain todellakin täytyisi tehdä tälle meidän syömisellemme.
Kauppa on täynnä etäisesti ravintoa muistuttavia tuotteita, joiden houkuttelevuutta on lisätty väriaineilla, lisäaineilla ja erilaisilla vahvisteilla, joiden alkuperästä ei ainakaan minulla ole tietoa. Aromi on mielenkiintoinen termi tuoteselosteessa, sillä mitä se oikeastaan kertoo siitä, mitä tähän tuotteeseen on laitettu. Aromia? Sehän on vähän kuin puisen pöydän kohdalla lukisi, että tämä on tehty luonnonmateriaaleista, mutta tarkempaa tietoa ei ole.
Supermarketin hyllyt notkuvat kaikenlaista epämääräistä. Ei mennä edes sinne karkkihyllylle, jossa olisi hyvä olla tekovärisokea. Hedelmä- ja vihannesosasto pelastaa kauppareissun, osittain. Todistin juuri kaupassa keskustelua, jossa perhe oli ostamassa tuoreita mansikoita (jotka eivät tietenkään olleet kotimaisia). Äiti ehdotti mansikoiden ostamista. Siihen perheen lapset sanoivat, että hyi, ei me tuollaisia haluta. Ennemmin kuulemma halutaan brainbalstereita tai niitä viheltäviä tikkareita. Äiti alistui ja laittoi mansikat pois, sillä olihan osassa niitä sellainen vähän valkoinen osakin kärjessä. Epäluonnollista, hyi.
Vaikka ulkomailta tuodut mansikat eivät varmasti ole kovin järkevä valinta, ovat ne terveydelle paljon parempi vaihtoehto kuin mikään keinotekoinen. Eines ja keinotekoinen herkku ovat tämän päivän lasten perusmakuja, joita 50 vuotta sitten olisi pidetty kuvottavina. Nyt monilta alkaa hukkua käsitys siitä, miltä ruoka maistuu tuoreena ja puhtaana. Se siis maistuu niiltä oikeilta mauilta – niiltä, miltä kunkin aidon tuotteen kuuluukin maistua. Lähituottajalta tai omalta maalta napattu porkkana maistuu mehevältä porkkanalta ja lähitilalta pannulle napattu jauheliha vaatii osakseen vain hieman suolaa – voila!
En tiedä, missä kohtaa homma on alkanut mennä näin vinoon, mutta voitaisiinko suunnata enemmän niitä askelia, autonnokkia ja sähköpyöriä tilamyymälöihin, jotta meillä säilyisi kokemus siitä, miltä ruuan kuuluu maistua. Samalla myös kotimainen ruuantuotanto pysyisi paremmin pystyssä ja kannattavana. Teot vain merkitsevät, eivät puheet – tai ehkäpä tämä kirjoituskin, edes jonkin verran.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com