PÖYTYÄ/Kyrö. Elisenvaaran lukion kevätjuhlassa lakitettiin 29 uutta ylioppilasta, yksi vuoden uusista ylioppilaista oli saanut lakkinsa ja todistuksensa jo aiemmin. Paikalla oli myös noin 40 riemuylioppilasta eli vuonna 1975 lakkinsa saanutta.
Entiset Mellilän tytöt, silloisella lukion kielilinjalla opiskelleet Merja Ranta (os. Rantala) ja Eija Kairimäki eivät olleet käyneet Kyrössä lainkaan ylioppilasvuotensa jälkeen. Orimattilassa viimeiset 40 vuotta asuneen Rannan mukaan kylä on aivan erilainen kuin 40 vuotta sitten. Espoossa asuvalla Kairimäellä on puolestaan edelleen mökki Mellilässä. Kummankin mielestä oli silti ihana tulla käymään Elisenvaarassa.
Riemuylioppilaiden puolesta yleisölle puhui Heikki Vainio, Elisenvaaran lukion kevään 1975 ylioppilas ja koulun entinen rehtori.
– Me keltalakkiset onnittelemme teitä. Viisikymmentä vuotta on eteenpäin katsoen pitkä aika, mutta taaksepäin katsottuna lyhyt, aloitti Vainio.
Hän arveli, etteivät tuoreet ylioppilaat muista myöhemmin paljoakaan lakkiaispäivästään. Omasta lakkiaispäivästään Vainio muisti sen, että aamulla oli maassa lunta, eikä ylioppilaskirjoitusten arvosanoja enää kyseisenä vuonna luettu ääneen yleisölle. Suurin ero tämän päivän ylioppilaiden kanssa liittyy tekniseen kehitykseen. Puoli vuosisataa sitten ei osattu edes uneksia esimerkiksi älypuhelimista.
Ylioppilaiden ryhmänohjaaja Hanna Pietilä jakoi kuulijoille muutamia mielimuistojaan kolmelta viimeiseltä kouluvuodelta ja iloitsi siitä, miten joukko hiljaisia oppilaita on nyt kasvanut ja päässyt aikuisuuden kynnykselle.
– Toivon teille voimaa unelmoida suuria ja viisautta kuulla sekä itseänne että muita.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
Yleissivistyksen vuoksi
Lukion rehtori Ari Höyssä kiitti valmistuvia siitä, että heidän ylioppilaskirjoitustensa tulokset olivat loistavia. Hän myös totesi, että ottaa jopa tältä oppilasjoukolta saamansa kriittisen palautteen lämmöllä vastaan.
– Berliinin leirikoulumme jälkeen sain palautetta siitä, että vapaa-aikaa olisi pitänyt olla vähemmän ja museoita sekä historiallisia kohteita enemmän, muisteli Höyssä hymyillen.
Rehtori muistutti lisäksi siitä, että vaikka lukion todistuksella on nykyisin aiempaa enemmän merkitystä jatko-opintoihin hakeutumisessa, on lukion tehtävä olla yleissivistävä oppilaitos. Vain omiin lempiaineisiin ei pidä keskittyä. Pohja tulevaisuudelle makaa vahvassa yleissivistyksessä.
Anna-Mari Alkio taas puhui tuoreen ylioppilaan vanhemman roolissa ja jakoi varmasti monen salissa olevan tuntoja todetessaan:
– Onko tämä tosiaan se sama tyyppi, joka söi hiekkaa santalaatikolla? Vanhempana haluaisi antaa lapselleen elämän koko oppimäärän saman tien, mutta oma polku löytyy kyllä. Löydä se asia, joka saa sinut innostumaan.
Viimeisenä juhlassa pääsi ääneen uusi ylioppilas Nea Niinilampi . Hän totesi tuleensa lukioon etsimään intohimoaan, ja vaikka se ei ole vieläkään löytynyt, on hän oppinut paljon muuta tarpeellista, kuten pitämään puheita.
– Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.
Stressittömiä juhlavalmisteluja
Lakkiaiset merkitsevät usein iloisen juhlan lisäksi lievää stressiä ylioppilaan kotiväelle. Tiedustelimme parin ylioppilaan taustajoukoilta, miten juhliin on valmistauduttu.
Kyröläisessä Peltolan perheessä tyttären lakkiaisia juhlitaan poissa kotoa.
– Meille on tulossa 45 vierasta. Sukulaisia tulee Sastamalasta päin ja hankimme juhlapaikan Loimaalta. Nyt ei tarvitse stressata siivoamisesta eikä tarjoiluista. Se on myös aina sellainen tilakysymys. Jos sattuu huono ilma, eikä voi olla ulkona, tulevat sisällä nopeasti seinät vastaan, ylioppilas Sanni Peltolan äiti Niina Peltola toteaa.
Aurassa asuvat Järviset sen sijaan järjestävät juhlat kotona. Tiedossa olevia vieraita on noin kolmekymmentä ja suurin osa tarjoiluista on hankittu valmiina.
– Katsoin juuri TikTokista videon. Siinä oli äiti, joka siivosi ja isä, joka otti rennosti. Asiat olivat sen mukaan näin tasapainossa, eikä syntynyt stressiä, ylioppilas Aino Järvisen äiti Mila Järvinen nauraa.
Vieressä seisova puoliso Heikki Järvinen hymyilee ja tunnustaa, ettei ole liiemmin osallistunut juhlajärjestelyihin.