AURA, PÖYTYÄ, ORIPÄÄ . Kaikkien tiet tuntuivat vievän Okraviikonlopun perjantaina Okraan, mutta minäpoika painelin rauhallisesti kaasua kohti Oripäätä, jotta voisin saman tien lähteä sieltä pois, pitkin Aurajoen matkailutietä Oripäästä Nautelankoskelle. Tie oli minulle tuttu, mutta matkailutiestatus vielä hieman epäselvä. Päätin lähteä selvittämään, mitä tien varret toisivat tullessaan, kun puin päälle tutkivat turistihousut.
Aurajoen matkailutien nettisivut kertoivat hyvin selkeästi tiedot syömisestä ja majoituksesta. En aikonut yöpyä, mutta pyöräilijöille yöpymismahdollisuus on varmasti merkittävä, sillä osa polkijoista tulee pidemmän matkan takaa ottaen matkailutiepätkän osaksi reittiään.
Vaikka halusin olla niin villi ja vapaa kuin vaan hybridiautoilija voi olla, otin sentään hieman selvää palveluista. Kävi ilmi, että osa sivuilla mainituista palveluista ei kuitenkaan ollut aktiivisia tai pitivät taukoa.
Patsaan äärellä
Oripäässä istahdin hetkeksi ratsastajapatsaan ääreen ja ihailin Kyösti Iitin kädenjälkeä. Matkailutien vetovoima imaisi auton keulan kohti Pöytyää. Koko matkan ajan ihailin tienvarren kukkaloistoa. Päivänkakkarat, kissan- ja harakankellot sekä siankärsämöt ja mesiangervot heiluivat lempeästi tuulessa ja leimasivat kesää mieleeni. Tien pielet oli ehkä tahallaan jätetty niittämättä.
Samaa mieltä oli Myssyfarmin Anna Rauhansuu .
–Olen tässä näitä tien pieliä ihaillut tullessani päämajaan. Lampaatkin tulivat viikoksi hoitamaan maisemaa, Rauhansuu kertoi. Vanhalle Haverin koululle olisi voinut jäädä yöksi, sieltä löytyy majoitustilaa.
–Meillä on nyt alakerran puusaunakin käytössä, Rauhansuu vinkkasi. Samaten hän vihjasi 150 metrin päässä sijaitsevasta inspiraatiopenkistä, joka sijaitsi aivan Aurajoen rannassa. Tässä kohtaa Aurajoen yli pääsee hyppäämään suhteellisen keskinkertaisella piirikunnallisen tason pituushyppysuorituksella. Inspiraatiopenkillä sain idean jatkaa matkaa ja yhden hyttysenpiston.
Pöytyän Museopappilassa kieltäydyin toista kertaa kahvista, sillä Rauhansuu oli jo mustaa kultaa tarjonnut. Vanha pappila oli auki ja vaikka ihmisiä ei ollutkaan juuri nyt paljon paikalla, matkailutie kuulemma vetää paikalle rauhalliseen tahtiin matkailijoita.
–Tulimme tänne Yläneen kesäpaikasta katsomaan, mitä tämä meidän kesäkuntamme tarjoaa. Matkailutie tuli tutuksi Kulttuurirallissa, mutta nyt tultiin vaan tähän Museopappilaan, sillä historia kiinnostaa, kertoi Anna Maria Mäenpää . Hänen tyttärensä Liisa Mäenpää ei täysin tyrmännyt ajatustani siitä, että oli joutunut paikalle äitinsä raahaamana.
–Minulla ei kyllä ole mitään tietoa mistään matkailutiestä, Liisa Mäenpää naurahti.
Lätyn paistoon trangialla
Riihikoskella päätin pysähtyä Riihipuodissa, sieltä sai luomujauhoja lettutaikinaa varten. Myöhemmin ostaisin luomumunia Heikolan maatilan itsepalvelupisteeltä. Matkailijat voisivat ottaa trangian mukaan ja kokkailla trangian kannella iltapalaksi lättyjä matkan varrelta ostamillaan aineksilla. Ei muuta kuin vispilä ja kulho mukaan takaluukkuun tai pyörälaukkuun.
Aurasta kävin ostamassa kesän parasta antia eli tuoreita mansikoita ja olin menossa Kuuskoskelle niitä syömään. Koskipirtin risteyksessä oli kuitenkin miellyttävä yllätys, siinä mainostettiin kahvilaa.
Koskipirtin sisätiloissa aika pysähtyi täysin. Teekupposen nauttiminen 1700–lukulaisessa pirttipöydässä tuntui elämykseltä. Uusi yrittäjä Päivi Harttunen oli innoissaan paikan monista mahdollisuuksista.
–Halusin heti laajentaa aukioloaikoja. Pääsääntönä voisi pitää sitä, että jos tuo ständi on tien varressa, niin kahvila on auki; ainakin viisi päivää viikossa, vinkkasi Harttunen.
Uudella päällysteellä kiillotettu Aurajoen matkailutie oli miellyttävä ajaa. Rauhalliseen kruisailuun olisi parasta saada alle joku leppoisa vanha auto, jolla ei kurveihin voisikaan mennä liian kovaa. Pysähtyminen matkailutiellä on hetkittäin hankalaa, sillä tie on kapea. Kun näkee jotain mielenkiintoista, ei paikalle välttämättä pysty jäämään ihailemaan.
Pyöräilijöille uusi pinnoite on mahtava juttu, ennen päällystystöitä tie oli suorastaan vaarallisessa kunnossa. Nyt pyöräilijöitä ei näkynyt, mutta se johtui tuulipussin vaaka-asennosta. Itselleni matkailutiekokemus oli positiivinen, vaikka kotona houkuttelikin tuulipussimainen vaaka-asento riippumatossa. Matkailutien varrellakin voisi olla riippumattoja ja hieman aktiivisempi palvelutaso. Vaikeaa on tietenkin linjata se, että kumman pitäisi tulla ensin, matkailijoiden vai lisäpalvelujen.
Tuomas Honkasalo