22 stand up paddle -intoilijaa halkoi laudoillaan Aurajokea. Osa oli mukana viidettä kertaa, mutta mukana oli myös ensikertalaisia. Aina välillä hommasta tuli Aurajoki KNUP eli knees up paddle, sillä matala joki saattoi tuntua turvallisemmalta polvillaan ollen kuin seisoen.
Tapahtuman alkuvuosinaan matkaa taitettiin Oripään puolelta Turkuun saakka, mutta nyt oli vesurit jätetty kotiliitereihin. Mukaan oli pakattu vain laudat, melat, eväitä sekä juomapullot. Aurajoen yläjuoksun kunto puhutti vesimatkaajia, mutta samalla ihmeteltiin, miksei jokiuomaa hyödynnetä tehokkaammin esimerkiksi virkistyskäytössä.
Yhteisöllinen tapahtuma
Alun perin Nuorkauppakamarin hankkeesta liikkeelle lähtenyt suppailutapahtuma on myöhemmin muuntunut pienen porukan järjestämäksi vesiurheilutapahtumaksi. Meno on edelleen sama, vaikka taustalla vaikuttavat Myssyfarmin jengi ja erityisesti Anna Rauhansuu .
Jokiuomaa livutaan rauhallisesti porukalla. Suppailun lisäksi tapahtumassa on läsnä yhteisöllisyys. – Nykyään ihmisillä on jo paljon kokemusta suppailusta ja omia lautojakin on tosi monella.
–Kymmenen vuotta sitten, kun aloitimme tämän perinteeksi muodostuneen suppailun, ei ihmisillä ollut juuri kokemusta suppailusta ja vuokralautojakin meni ihan eri määrä, Rauhansuu pohti Nautelankosken äärellä taukotunnelmissa.
–Kyllähän jokainen laudanomistaja voisi mennä itsekseen joelle suppailemaan, mutta joukossa on voimaa ja energiaa. Yhdessä on mukavampaa ja syntyy uusia tuttavuuksiakin, Rauhansuu hehkutti.
Yhteisön voima näkyi myös lähdöissä ja rantautumisissa. Kaikki auttoivat kaikkia, kokemus tuki ensikertalaisuutta.
Ei vain keskustan joki
William Nurmi ei ollut ensimmäistä kertaa suppailemassa, mutta Aurajoki SUP oli jäänyt tähän mennessä välistä.
–Olen monta kertaa ollut tänne tulossa, mutta aina on tullut joku este. Joella lipuminen on aika maagista, joelle eivät kuulu mitkään äänet. On täysi rauha, Nurmi fiilisteli.
Nurmella on itsellään vankka suppailukokemus myös mereltä, häneltä löytyy itseltään useampi lauta.
–Turkulaisille Aurajoki on usein kokemus vain keskustaa halkovasta urbaanista joesta, ikään kuin viihdejoesta ravintolalaivoineen. Kokemusta olisi tärkeää hieman monipuolistaa eli Aurajoen alkua pitäisi hyödyntää tehokkaammin ja tehdä siitä tunnetumpi, Nurmi ehdotti.
Samaa mieltä oli Rauhansuu.
– Näkisin tapahtumassa isompaakin potentiaalia. Tätä voisi järjestää joku isompi taho, saada tukijoita mukaan ja kasvattaa tapahtumaa. Joelle mahtuu satojakin melojia, Rauhansuu suunnitteli. Reitti on aika selkeä, eksyminen ei taida olla mahdollista. Joki saapuu Turkuun joka tapauksessa.
–Tieto koskista ja niiden ohituksista on olemassa ja löydettävissä, Rauhansuu vihjasi.
Aurajokikanjoni kapenee
Anna Rauhansuu on kymmenen vuoden aikana havainnut muutoksia Aurajoen kunnossa.
–Aurajoen alkupää on kaventunut huomattavasti. Se huolestuttaa jokivarren asukkaana. Nyt sille voisi vielä tehdä jotain. Uskoisin, että ihmisiä kiinnostaisi olla mukana kunnostamassa Aurajoen alkupäätäkin parempaan kuntoon, Rauhansuu pohti.
–Joki tuntuu olevan paikoin tosi matala. En tiedä, onko se ollut aina näin vai onko ajan kuluessa maata kulkeutunut pohjaan joen reunoilta liian paljon, pohti William Nurmi.
Vaikka jokiluonnon kunnosta esitettiin mielipiteitä ja havaintoja, päällimmäiseksi jäi positiivinen luonto- ja urheilukokemus.
–Parasta suppailussa oli ehdottomasti se, että jokiuoma kulkee piilossa. Ei sitä näe tuonne tielle. Minulle tuli lapsuusajan muistot Götakanaalista mieleen, sillä joella tuoksui paikoitellen metsä. Ihan mahtavaa, Nurmi summasi tuntonsa.
Tuomas Honkasalo