Yksilönä tunnen oloni usein todella voimattomaksi. Huomaan huolien hiipivän yhä useammin ajatuksiini, erityisesti sellaisten, joihin en itse pysty välittömästi vaikuttamaan. Kuinka voisinkaan pysäyttää Ukrainan sodan tai hidastaa ilmastonmuutosta? Entä miten pystyisin poistamaan tai edes puolittamaan keskuudessamme vellovan pahan olon? Onko minulla keinoja estää alaikäisten tekemä silmitön väkivalta? Monesti tuntuu, että olen kykenemätön tekemään mitään. Ja siitä tulee turtunut olo.
Vaikka ikävien uutisten jatkuva lukeminen tuntuukin raskaalta, en missään nimessä ajattele, etteikö niistä pitäisi uutisoida. Mielestäni maailman menosta tulee kertoa kaunistelematta, juuri sellaisena kuin se on. Silmiä ei pidä sulkea ympärillämme tapahtuvista asioista, muttei harteillaan voi kantaa loputonta maailmantuskaakaan. On yhä vaikeampaa säilyttää tasapaino, kun huoliajatukset ja murehtiminen pitävät mieltä puristusotteessa.
Tuntuu absurdilta joutua edes ajattelemaan esimerkiksi sitä mahdollisuutta, että Euroopassa riehuva sota joskus leviäisi. Kuulun siihen koulukuntaan, joka ennemmin sulkee tämäntyyppiset huolet sisälleen kuin jakaa niitä muiden kanssa. Olen kuitenkin viime aikoina tehnyt tietoista työtä siitä pois päästäkseni ja viettänyt aikaa keskustellen vaikeistakin asioista. Toistaiseksi en ole huomannut kuin positiivisia vaikutuksia. On ollut helpottavaa tajuta, etten ole ainut, joka murehtii ja jää iltaisin pyörimään sänkyyn erilaisia uhkakuvia maalaillen. Olen ymmärtänyt, kuinka paljon ihminen tarvitseekaan toista ihmistä ja kuinka tärkeää on tulla nähdyksi ja kuulluksi omien huolien kanssa.
Yhteisöllisyys on aina ollut tärkeää, mutta tässä hetkessä se tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Emme ehkä yksittäisinä ihmisinä pysty poistamaan kaikkea ikävää ympärillämme, mutta tukeutumalla toinen toisiimme, pystymme lievittämään huolista aiheutuvaa taakkaa. Olipa kyse sitten maailmalla tapahtuvista asioista tai omista henkilökohtaisista haasteista, ei yksin tarvitse pärjätä. Uskon vahvasti siihen, mitä avoimempia uskallamme olla, sitä enemmän tulemme ymmärretyiksi. Ja kun taas tulemme ymmärretyiksi, sitä helpompi on myös päästää irti kuormittavista ajatuksista.
Toimituksen avustaja
Viivi Timonen
venlaviivitimonen@gmail.com