Välttämättä nuoret eivät ole vielä tietään löytäneet ”perinteisimpiin” tanssilavapaikkoihin, mutta tässäkin ehkä kysymys on pikemminkin jännityksestä kuin nirsoilusta tanssipaikkojen suhteen. Toki lavatansseista saattaa saada enemmän irti silloin, kun tapahtuma on nuorille suunnattu, mutta uskoisin, että tähän vaikuttaa keskeisesti myös eräs toinen varsin oleellinen seikka: nimittäin nuoret eivät useinkaan osaa tanssia. Harjoittelu voi tällöin tuntua ikävältä paikassa, jossa lavatansseja koko elämänsä läpi kolunnut parketin partaveitsi osaisi jokaisen askeleen vaikka unissaan.
Itse osallistuin ensimmäisiin lavatansseihini varsin jännittynein tunnelmin, sillä tanssitaidot olivat jotakin olemattoman ja heikon väliltä. Alku oli vähintäänkin hankala, sillä minä ja ystäväni myöhästyimme alun opetuksesta (joka näissä “nuorten tansseissa” siis säännönmukaisesti järjestetään), joten saimme opetella katsomalla muiden tanssia. Tämäkään ei toki ole kovin helppoa, jossei kukaan muukaan osaa…
Lopulta kuitenkin opimme, että oikeiden askelten sijaan tärkeintä ehkä olikin hyvä tunnelma ja musiikista sekä tanssimisesta nauttiminen. Onnistuimme kehittelemään omat askelkuviot, joissa pysyimme jotenkuten tahdissa mukana. Jopa biisien hyräily onnistui loppuillasta, kun jokaista askelta ei enää tarvinnut laskea. Ihmiset uskalsivat tulla hakemaan ventovieraita, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvyys enää nykyään. Vaikkei kumpikaan parista osannut, ei se tahtia haitannut. Askelkuvioita oli lähes yhtä monta kuin parejakin, mutta kaikilla vaikutti olevan äärimmäisen hauskaa.
Ja kieltämättä ymmärsin illan jälkeen, mikä lavatansseissa on viehättänyt jo vuosikausia. Puhuimme molemmat ystäväni kanssa siitä, että uudelleenkin olisi ihana mennä, mutta uskaltaakohan sitä mennä ihan ”oikeisiin” lavatansseihin. Saakohan sielläkin nauraa omille mokilleen ja tanssia vapaalla tyylillä vai pitääkö siellä oikeasti osata? Me olemme valmiita toivottamaan perinteet avosylin vastaan, mutta suhtautuvatko perinteet meihin yhtä suopeasti?
toimituksen
avustaja
Jasmin Lehtilä
toimitus@avl.fi