Pidetään pyörät pyörimässä

0

Olen alkanut harrasta polkupyöräilyä. Sinulle uskollinen lukija, joka juuri hihkaisit, että allekirjoittanuthan on retostellut polkupyöräilyn hienoutta tälläkin palstalla vaikka kuinka monta kertaa, teen tunnustuksen. Kolumnipalstahan on vähän niin kuin epäsosiaalinen media. Mukavista asioista kertoo helposti, mutta ikävämmät jäävät vähemmälle.

Loukkasin polveni muutama vuosi sitten keittiöremonttia tehdessä eikä tässä iässä oikein mikään parane alle kolmessa vuodessa, joten oli pakko siirtyä sähköpyöräilyyn. Kun kerran sähkön makuun olin päässyt, perinteinen konkelikaveri jäi talliin. Sähkis on hieno laji ja matkatkin pidentyivät, mutta ei se aitoa asiaa korvaa. Siis kunnollista hikilenkkiä oikealla polkupyörällä, jota ei avusta muu kuin myötätuuli ja alamäki.

Kaikesta pitää tietysti jälleen kerran kiittää vaimoa. Parempi puoliskoni innostui hänkin pienen tauon jälkeen konkeloimaan. Sen verran kateellinen olin kun hän palasi lenkiltä, että pakkohan se oli kaivaa oma maantiepyörä varastosta.

Kunto on päässyt sen verran rapistumaan, että hiki tulee varsinkin näillä keleillä jo vartissa. Nyt menossa on siis varovainen kunnonkasvatusprojekti. Persaus kyllä kestää, mutta polvista en tiedä. Vielä ovat mukana pyörineet.

Maailma tarvitsee esikuvia ja minullakin on sellainen. Meinaan toi Stubbin Alexi. Vauhdikas valtionpäämiehemmehän osallistui edellisviikolla Joroisilla triathlonin pikamatkalle kekseliäällä nimimerkillä AS. Stubb suoriutui 500 metrin uinnista, 20 kilometrin pyöräilystä ja viiden kilometrin juoksusta ajassa 1.04.19. Allekirjoittanut pääsee tuossa ajassa juuri ja juuri pelkän pyöräilyn.

Presidenttimme on syntynyt vuotta aikaisemmin kuin allekirjoittanut. En siis voi väittää, että olisin liian vanha ja raihnainen nostamaan rapistuneen kuntoni sähköistymistä edeltäneeseen aikaan.

Viime aikoina iltani ovatkin koostuneet kahdesta asiasta: kulttuurista ja ruumiin kulttuurista. Pyörälenkin jälkeen on mukava köllähtää sohvalle ja sukeltaa aikuisten satuihin. Siis dekkareihin. Dekkarit ovat oiva tapa harrastaa eskapismia eli todellisuuspakoa ja unohtaa hetkeksi kaiken maailman huonot uutiset. Dekkarithan eivät ole jännittäviä, vaan hyvin ennalta-arvattavia toisin kuin meno todellisessa elämässä.

Pieni paasto kännykän räpläämisestä tekee välillä ihan hyvää. Grillausvideot, joita naamakirjaani tulvii, pärjäävät ilman allekirjoittanuttakin sinä aikana kun teen jotakin, jota valitettavan harvat nykyään tekevät: luen kirjaa.

päätoimittaja

Asko Virtanen

asko.virtanen@avl.fi

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän