Koe on osa kanakoirien metsästyskoetta, johon kuuluu myös metsässä suoritettava kaer-metsästyskoe ja jäljestyskoe. Sunnuntaina koirat kuitenkin hyppivät veteen hakemaan metsästäjältä kadonnutta sorsaa.
Kokeessa pyrittiin mahdollisimman autenttiseen metsästyskokemukseen sekä koiralle että ohjaavalle ihmiselle. Noutajakoira ja ohjaava omistaja odottivat kärsivällisesti, kun järjestäjän edustaja Kimmo Leppikorpi pamautti haulikolla laukauksen ilmaan. Pyssyn paukahdus ei ollut kuin starttipistooli, sillä koira sai lähteä liikkeelle vasta, kun omistaja antoi lähtöluvan.
Tuomarin avustaja oli heittänyt viime syksynä metsästetyn, pakastetun ja juuri sulatetun sorsan joen toiselle puolelle rantapenkereelle. Koiran tuli uida hajua kohti ja löytää sorsa sekä uida sorsa suussa takaisin lähtöpisteelle.
Monia tyylejä
Tyylejä nähtiin monia. Jotkut koirat uivat aikamoista siksakkia, kävivät välillä rannassa etsimässä ja sitten taas pulahtivat veteen tai jäivät kahlaamaan rantakaislikkoon. Siksakkikin tuotti välillä tulosta, mutta monelta koiralta jäi sorsa löytämättä.
Selityksiäkin kuultiin ja harmituksen tunteilta ei voitu välttyä.
–Tuuli oli kyllä huono ja silti oli todella lähellä, että olisi onnistunut. Oli vaan huonoa tuuria ja tietenkin vähän nuori koira vielä, totesi Mika Aalto itsensä ja bretoninsa Hectorin puolesta.
Hector veti komealla tahdilla ympäri maisemaa, mutta sorsa jäi löytymättä. Hauska yksityiskohta Hectorin yrityksen jälkeen oli se, että joen vastarannalla ollut aputuomarikaan ei löytänyt piilottamaansa sorsaa rantaheinikosta, joten sitten vaan seuraava koira kehiin ja tarkempi nenä nuuhkuttamaan aidosti kadonnutta sorsaa.
Tyylin puhtautta
Muutaman tyylipuhdas suorituskin nähtiin. Sorsa löytyi pikavauhtia ja koira oli takaisin vastarannalta parissa minuutissa.
–Tässä arvioidaan tietenkin sitä, että sorsa löytyy, mutta kun se löytyy, koiran pitää pystyä tuomaan lintu metsästäjälle ilman, että puree sitä. Koira kantaa vaan hellästi lintua suussaan. Lintuja ammutaan kuitenkin ruuaksi, kertoi Leppikorpi kokeen tauolla.
–Lisäksi tässä arvioidaan koiran rauhallisuutta ja käskyn noudattamista lähdössä, koiran noutohalukkuutta eli aktiivista työn tekemistä ja lopuksi tapaa, jolla koira luovuttaa linnun ohjaajalle. Siinä ei saa olla vetämistä ja linnun omimista, kertoi ylituomari Vesa Nummi .
Ohjaajien tyylitkin olivat hyvin erilaisia.
–Ohjaajat saavat ohjata koiraa puheella ja elehtimällä suorituksen aikana, Nummi selvensi. Joku huusi melkein koko ajan jotain ohjetta, kun taas toinen ohjaaja jupisi enemmän itsekseen ja välillä haukahti etsi-käskyn ilmoille. Nuorille koirille saatettiin heittää lintu veteen epäonnistuneen suorituksen jälkeen, jotta koira saisi kuitenkin positiivisen kokemuksen testistä ja helpomman vainun linnusta.
Testiä ei tehdä metsästyslupien takia, sillä metsästäjä saa käyttää kouluttamaansa koiraa metsässä ihan ilman voittajaruusukkeitakin. Metsästystestejä tehdään, jotta voitaisiin todistaa koiran kyvyt suorittaa metsästystehtäviä.
–Testissä menestyminen vaikuttaa koiravalioihin käyttölinjaisten koirien koiranäyttelyssä ja sitä kautta tietenkin koirajalostuksessa, Kimmo Leppikorpi selvensi.
Tuomas Honkasalo