VARSINAIS-SUOMI. Hukkakaura, rikkakananhirssi, viherpantaheinä ja muut vieraslajit leviävät Suomessa nopeasti. Yksi kasvi voi tuottaa satoja siemeniä, jotka voivat säilyä maassa itämiskykyisinä jopa kymmenen vuotta.
Loimaan maaseutupalveluiden johtava maaseutuasiamies Markku Paija kertoo ELY-keskuksen tiedotteessa, että heidän alueellaan on tehty hukkakauran torjuntaa poikkeuksellisen paljon. Viime vuonna Loimaalla tarkastettiin lohkoja puhtaaksi jopa 600 hehtaaria.
–Täällä on paljon siementuottajia ja he tarvitsevat tiedon siitä, että lohkot ovat puhtaita, joten torjuntaan panostetaan täällä poikkeuksellisen aktiivisesti.
Hukkakaura on tunnistettu pahaksi rikkakasviksi jo 1800-luvulla, ja järjestelmällistä torjuntaakin on tehty jo 1970-luvulta asti. Nykyään Suomessa on hukkakauralaki, joka velvoittaa valvomaan ja torjumaan.
Varsinais-Suomessa saastuneita lohkoja on noin 25–35 prosenttia kaikesta peltopinta-alasta.
Hukkakauravalvonnasta vastaavat kuntien maaseutupalvelut ja valvonnan ohjauksesta Ruokavirasto. Ruokaviraston tarjoama torjuntasuunnitelma on viisivuotinen. Kunta käy ensimmäisenä vuonna tarkistamassa, onko toimiin ryhdytty ja toisen kerran tarkastus tehdään viidentenä vuonna. Jos lohkoilla on noudatettu torjuntasuunnitelmaa, tila vapautuu seurannasta, eikä torjuntasuunnitelmaa tarvitse jatkaa.
Hukkakauran torjunta on mukana EU:n maataloustukien ehdollisuudessa. Jos torjuntasuunnitelmaa ei noudata, se voi johtaa tukisanktioihin.
Vieraita rehun ja siementen joukossa
Ruokaviraston asiantuntija Sami Markkanen muistelee, miten rikkakananhirssi ja viherpantaheinä alkoivat levitä Suomessa kesällä 2021.
–Silloin oli sateinen toukokuu, mikä hankaloitti kylvöjä. Kesäkuussa alkoi helteet ja kasvustot jäivät aukkoisiksi. Aurinko pääsi lämmittämään suoraan maata, koska viljelyskasvit eivät varjostaneet sitä. Tällaiset olosuhteet suosivat eteläisiä lajeja, kuten rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää. Ne ovat alun perin lämpimän lauhkean ja trooppisen vyöhykkeen kasveja, joiden ei kuuluisi menestyä näin pohjoisessa, mutta näin on nyt käynyt. Ja ongelma tulee vain kasvamaan, kun ilmasto lämpenee, Markkanen toteaa ELY-keskuksen tiedotteessa.
Molemmat rikkakasvit ovat tulleet Suomeen ulkomaisen siementavaran tai rehun joukossa. Kun siemenet ovat päässeet pellolle, koneet, eläimet ja tulvat ovat levittäneet niitä ja ongelma on kasvanut.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
–Tilanne on hankala, sillä ilman tuontisiemeniä emme pärjää, emmekä myöskään voi kieltää ulkomailta tuotuja siemeniä näiden rikkakasvien pelossa, sillä ne eivät ole EU:n alueella kiellettyjä, kuten hukkakaura. Tietoisuus asiasta on kuitenkin lisääntynyt ja esimerkiksi siemenkauppiaiden yhdistys pitää asian suhteen nollatoleranssia. Jos maahantuojalle selviää, että siemenerässä on rikkakananhirssiä tai viherpantaheinää, se erä vedetään pois markkinoilta. Joissain tapauksissa rikkakasvi voidaan myös koittaa lajitella erästä pois, Markkanen sanoo.
Lainsäädäntöön tuskin on tulossa muutoksia, sillä kyseiset kasvit ovat eteläisemmässä Euroopassa niin yleisiä, että niiden kanssa on opittu elämään. Norjassa tilanne on edennyt jo todella pahaksi, mutta Suomessa ne leviävät vasta nyt. Leviämisen laajuudesta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.
–Vieraslajit.fi-sivuilla on karttoja, mutta nekään eivät ole kattavia. Tänä vuonna Suomessa on alkanut kolmevuotinen Makera-tutkimushanke, jossa selvitetään muun muassa rikkakananhirssin levinneisyyttä ja tehokkaita torjuntakeinoja. Hankkeessa tutkitaan myös viherpantaheinän, sinipantaheinän ja mustakoison levinneisyyttä ja torjuntakeinoja, kertoo Markkanen.
Torjuntaan on paljon keinoja
Hukkakaura tulee röyhylle heinäkuussa, joten silloin paras aika lähteä kierrokselle varmistamaan, ettei sitä ole omilla pelloilla. Jos hukkakauraa havaitsee, siitä voi tehdä ilmoituksen Vipu-palvelussa tai soittaa suoraan kunnan maaseutupalveluihin.
–Joskus niitä osuu meidänkin silmiin, mutta alueellamme on 90 000 hehtaaria peltoa, joten emme pysty niitä kaikkia kiertämään tehokkaasti. Tehokkain keino tuntuu olevan naapurivalvonta. Melkein aina pahimmat tilanteet ovat tulleet tietoon juuri ilmiantojen kautta, kertoo Markku Paija.
Rikkakananhirssin ja viherpantaheinän valvonta on hankalampaa. Niille ei ole omaa rekisteriä, eikä niitä vielä tunnisteta yhtä hyvin.
Vieraslajien torjunnassa tärkeintä on löytää se ensimmäinen kasvi. Yksittäiset yksilöt voi kitkeä juurineen ehjään jätesäkkiin ja hävittää polttamalla. Ensimmäisen havainnon jälkeen kitkentäkierros kannattaa tehdä viikon välein. Jos ensimmäiset yksilöt ehtivät tiputtaa siemenensä, ongelma voi seuraavana vuonna olla valtava.
Kemiallinen torjunta on tehokasta ja nykyään torjunta-aineet ovat edullisempia. Rikkakananhirssin ja viherpantaheinän torjuntaan tepsivät samat aineet kuin hukkakauraan. Niitosta ja harauksesta ei ole juurikaan apua. Rikkakananhirssin kasvupiste on maanrajassa, jolloin se ei tuhoudu niitossa, vaan kasvit kehittävät niiton jälkeen lyhyet varret joissa on uudet röyhyt.