Kunnat ovat hankintoja tehdessään vaikeassa välissä. Hankintalaki on tiukka eikä paikallisen yrittäjän suora suosiminen ole mahdollista. Täysin sidottuja eivät kuntienkaan kädet ole. Esimerkiksi paikallistuntemuksen painottaminen on mahdollista. Kunnissa olisikin syytä kehittää hankintaosaamista niin, että kaikki lailliset kivet paikallisten yritysten suosimiseksi käännetään.
Takseille julkiset kyydit ovat todella tärkeitä. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että julkisen kilpailun hävinnyt yrittäjä lopettaa toiminnan kokonaan, jolloin mahdollisuudet tilata taksi vapailta markkinoilta heikkenevät entisestään.
Hankintalain ajatus siitä, että kaikilla yrittäjillä pitää olla tasapuoliset mahdollisuudet osallistua kilpailutukseen, on kaunis. Sen voi kuitenkin myös kyseenalaistaa. Kuluttajalla on täysi oikeus päättää, kantaako hän ostoseuronsa kotikunnassa sijaitsevaan lähikauppaan vai lähikaupungin markettiin. Voi hyvällä syyllä kysyä, miksi laki ei mahdollista sitä, että kunta voisi hankinnoissaan suosia ainakin kohtuullisissa määrin paikallisia yrittäjiä ja sitä kautta varmistaa sen, että osa yrittäjälle menevästä maksusta palautuu veroeuroina takaisin kuntaan.