Kymmeniä personoituja hakemuksia, joiden palkaksi sai yleensä vain yhtä monta automaattivastausta, joiden mukaan “valinta ei valitettavasti osunut tällä(kään) kertaa sinuun” vaan johonkuhun muuhun kymmenistä, sadoista tai jopa tuhansista hakijoista. Lottovoitolta tuntuneita haastattelukutsuja, jotka tarjosivat edes pienen toivon kipinän. Työnhaun parissa vietetty useiden tuntien työ kaadettuna kankkulan kaivoon. Tältä näytti monen nuoren kesätyönhaku tänä vuonna.
Kesän (ja omalla kohdalla kesätöiden) alkaessa olla lopuillaan haluisin vielä lyhyesti muistella sitä, miltä töiden haku monen kohdalla tänä kesänä tuntui. Ei siksi, että minulla olisi esittää hienoja ratkaisuja tilanteelle, vaan siksi, että yhä useampi ymmärtäisi, miltä siitä lähipiirin nuoresta ehkä tuntui.
Työpaikan saaminen vaikutti nimittäin toisinaan varsin toivottomalta. Oman alan paikkoihin löytyi aina joku pätevämpi (olen kuullut ystäviltäni muun muassa siitä, miten samaa kesätyötä on hakenut alalla jo vuosia työskennelleet työttömät). Ja ennen kuin joku ehdottaa nöyrtymään ja hakemaan tavanomaista kesätyötä kaupan kassalta tai pikaruokaravintolasta, niin eipä onnistu sekään kovin helposti. Nimittäin niihin lähes valmis korkeakoulutettu tuntuu usein olevan “liian pätevä” ja “epämotivoitunut”. Oikeusnotaarin papereilla ei tunnukaan olevan asiaa esimerkiksi tiskariksi laivalle, vaikka kokemusta ravintola-alalta löytyisikin. Puhumattakaan siitä, että hakemuksia näihinkin tehtäviin tuli pilvin pimein.
Kaikkien lähetettyjen hakemusten, muutaman haastattelun ja lukuisten epätoivon kyyneleiden jälkeen harjoittelupaikka kuitenkin itselle lopulta irtosi. Omaa riemua kuitenkin varjosti ajatus kaikista niistä muista täysin pätevistä hakijoista, jotka jälleen kerran vastaanottaisivat tuon itsellekin niin tutuksi tulleen vastauksen, ettei tälläkään kertaa napannut. Nyt oli minun vuoroni onnistua, mutta jokaista yksittäistä riemun kiljahdusta vastaisi valtava määrä pettyneitä epätoivon huokauksia. Sekä huoli siitä, mistä kesän vuokrarahat taiotaan.
Joten ihan vaan muistutuksena: olkaa ylpeitä niistä nuorista, jotka saivat kesätyöpaikan (oli se sitten omalta alalta tai mistä tahansa muualta). Mutta ennen kaikkea olkaa ylpeitä niistä, joille kesätyölotto oli vähemmän suopea; he ansaitsevat muistutuksen siitä, että tekivät parhaansa, ja jonain päivänä se vielä riittää.
toimituksen avustaja
Jasmin Lehtilä
toimitus@avl.fi