Laiduntavia eläimiä näkee Auranmaallakin yhä harvemmin. Toisaalta Auranmaata halkovissa joissa näkyy ajoittain hyvinkin niukasti vettä. Saaristomeressä sen sijaan näkyy enemmän sinilevää kuin kukaan haluaisi nähdä. Näillä asioissa on yhteys. Jokivarret ovat laiduntavien eläinten puuttuessa monin paikoin pusikoituneet, mikä lisää rehevöitymistä. Jokien kuntoa heikentää myös se, että lämpimien talvien vuoksi jokiin valuu yhä enemmän maata ja ravinteita.
Jos Auranmaata halkovien jokien varsilla olisi nykyistä enemmän laitumia, jokivarsipusikot häviäisivät laiduntavien eläinten suuhun. Verrattuna viljapeltoon laitumesta valuu ravinteita jokeen huomattavasti vähemmän. Laidun on itsessään yksi leveä suojakaista.
Kokonaan oma asiansa on, että laiduntaminen on eläimille luontainen tapa elää ja lisää niiden hyvinvointia.
Laiduntavien eläinten määrään voidaan vaikuttaa muun muassa markkinoinnilla ja maatalouspolitiikalla. Karjatilallinen on yrittäjä, joka pyrkii saamaan työstä kohtuullisen elannon. Jos tukipolitiikka palkitsisi laiduntamisesta nykyistä paremmin ja byrokratia olisi kevyempää, laiduntavia eläimiä olisi enemmän.
Myös kuluttajille pitäisi antaa nykyistä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa eläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Kauppojen valikoimia voisi laajentaa niin, että laiduneläimen liha, maito tai villa olisi oma tuotteensa. Se voisi olla myös kalliimpi, sillä moni kuluttaja olisi varmasti valmis maksamaan erikoistuotteista enemmän, jos niitä olisi tarjolla enemmän.