Pääsin kesälomallani käymään tanskalaisessa Kliplevin taajamassa, jonka elämänmenoa olen seurannut toista vuotta Facebookissa.
Paikallinen puskaradioryhmä tarjosi mielenkiintoista luettavaa, kun Pöytyälle kaavailtiin samanlaista biokaasulaitosta, jollainen on jo jonkin aikaa toiminut Kliplevin laitamilla.
Joidenkin klipleviläisten mielestä biokaasulaitos rakennettiin liian lähelle taajamaa ja niinpä puskaradiossa älähdettiin heti, kun alueella tuoksahti. Laitoksesta on matkaa Kliplevin kirkolle vajaat kaksi kilometriä.
Muistan myös arveluja, että laitoksen hajut tarttuisivat noin 700 metrin päässä olevan Mc Donald’s -ravintolan hampurilaisiin.
Tokihan turistin piti testata, onko epäilyissä perää. Vetelin hampurilaisravintolan ovella syvään henkeä, mutta en saanut sieraimiini muuta kuin kesäillan raikasta maalaisilmaa eikä purilaisissakaan ollut outoja vivahteita. Ravintolasta ajoimme biokaasulaitoksen portille, jonka edessä oli parkissa Agrimass-säiliörekka. Päiväsaikaan niitä tuli tämän tästä vastaan lähitienoon liikenteessä.
Agrimass on toimija, joka kerää maataloudessa ja biokemian teollisuudessa syntyviä jätevirtoja kaasutuotannon tarpeisiin.
Kun laitosta tuijotti kasvot kiinni verkkoaidassa, nenä aisti hajun. Siitä saattoi päätellä, että paikalla käsitellään jätteitä, muttei hajua voinut löyhkäksi moittia. Se oli mieto, vähän samanlainen kuin kotiroskiksessa, jossa on kahvinporoja ja hedelmänkuoria.
Pikaisen arvion perusteella laitoksen lähistöllä pystyisi vaikka telttailemaan. Se tuskin on mahdollista, mutta lähimpään maaseutumajoitukseen on noin kilometri.
Tulin vielä toisena päivänä nuuhkimaan. Nenä ei tälläkään kertaa hälyttänyt, mutta silmissä laitos näytti valtavalta. Kokonaisuutta hallitsee noin 140 metriä pitkä hallimainen rakennus, jonka takana on useita suuria säiliöitä.
Tarkempaan tutkivaan journalismiin aika ei riittänyt, kun päivät kuluivat aamusta iltaan läheisellä lennokkikentällä järjestetyissä PM-kisoissa. Kentällä eivät jätteiden hajut tuntuneet, vaikka laitoksen suunnasta tuuli lähes jatkuvasti.
Facebookin puskaradioryhmän perusteella klipleviläiset ovat tottuneet laitokseen. Siellä puidaan samanlaisia asioita kuin missä tahansa kyläryhmässä: kummastellaan outoja kissoja, kauhistellaan kaahareita ja etsitään edullista remonttireiskaa.
toimittaja
Timo Koskensalo
timo.koskensalo@avl.fi