Olen kyllä kuullut puhuttavan kolmenkympin ja keski-iän kriiseistä, mutta kukaan ei koskaan varoittanut siitä kriisistä, mikä iskee opintojen ollessa loppusuoralla.
Muuttaminen omilleen lukion jälkeen ehkä vahvisti ajatusta siitä, että aikuista tässä nyt tulisi tavalla tai toisella esittää, mutta opiskelijastatus loi illuusiota siitä, että olemme vasta opettelemassa kaikkia aikuisuuden saloja. Niin kauan kuin kursseista pääsi kunnialla läpi ja jotakuinkin onnistui huolehtimaan siitä, että kaapissa on edes nuudeleita, oli suoritus ihan kelvollinen. Vanhemmat saattoivat viedä syömään, ja äiti oli soiton päässä neuvomassa kaikessa aina pyykkikoneen pesuohjelman valitsemisesta viherkasvien hoitoon. Puhelinkin on toiminut jo neljä vuotta kuin itsellään (tai sitten puhelinlasku yhä menee isän maksettavaksi kuten valtaosalla ystävistänikin…)
Samalla myös tuntuu siltä, etten tule koskaan tottumaan siihen, miten tietyt säännöt, jotka ovat koskeneet minua lähes koko elämäni, eivät yhtäkkiä pädekään. Jokin aika sitten sain ihan rauhassa istua takapenkillä syömässä irtokarkkeja ennen ruokailua, eikä kumpikaan vanhemmistani kommentoinut tätä sanallakaan. Sohvalla syöminen ei yhtäkkiä olekaan kiellettyä, vaikka sotken vähintäänkin yhtä paljon kuin ala-asteikäisenäkin. Ruutuaikaa ei rajoiteta, ja saan melko usein päättää ruokapaikan, mikäli menemme yhdessä ulos syömään (tosin pienenä ainoa ehdotus, jonka puolesta taistelin, taisi olla Hesburger ja se tuskin menisi läpi nykyäänkään…)
Nyt kuitenkin tilanne vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että vuoden päästä olen valmistumassa yliopistosta. Voiko valmis juristi vielä soittaa äidilleen ja varmistaa, milloin pitää mennä lääkäriin tai pyytää isäänsä asentamaan parvekelaatat, kun ei itse osaa? Mitä iloa on siitä, ettei kukaan enää käske syömään keiton joukkoon sekoitettuja herneitä, kun keitto joka tapauksessa täytyy kokata itse? Nukkumaanmenoajatkin ovat kääntyneet ihan päälaelleen, sillä vanhempien luona vierailu pikemminkin sotkee unirytmini kuin pitää siitä kiinni.
Herää siis kysymys: milloin ihminen siirtyy aikuisharjoittelijan roolista täysivaltaiseksi aikuiseksi? Valmistuuko yliopiston papereilla automaattisesti myös aikuiseksi, vai onko mahdollista ilmoittautua jollekin jatkokurssille, jos aikuisuuden syventävät opinnot eivät vielä tunnu olevan ihan hallinnassa? Vai onko aikuisuuskin vain taito, jonka oppii ainoastaan sitä elämällä?
toimituksen avustaja
Jasmin Lehtilä
toimitus@avl.fi