AURAJOKI. Tällä hetkellä vettä virtaa myös Aurajoen yläjuoksulla, mutta kesän aikana Pöytyällä nähtiin paikoitellen joen kuivahtamisia pieneksi puroksi. Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja Eelin Hoffström-Cagiran ja projektipäällikkö Jussi Saari uskovat, että sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen vuoksi Aurajoessa nähdään isoja vedenpinnan korkeuserojen vaihteluja entistä useammin.
–On hyvä miettiä, millä tavoin haittoja pystytään hidastamaan, Hoffström-Cagiran sanoo ja kiittelee esimerkiksi Oripään kunnan olleen asiassa aktiivinen ja hulevesien kanssa hereillä.
Keinoja ääri-ilmiöiden vaikutusten, kuten joen kuivumisen, ravinteiden vesistöön valumisen ja eroosion, hillitsemiseksi etsitään jatkuvasti, mutta paljon on kiinni rahoituksesta. Hoffström-Cagiran toteaa, että toiveet ja rahoitus ovat ristiriidassa. Toiveiden kasvaessa kuntien tuki Aurajokisäätiölle on Hoffström-Cagiranin mukaan viimeisen 25 vuoden aikana koko ajan vähentynyt. Nykyisellään Ely-keskus on säätiön suurin rahoittaja ja työ Aurajoen hyväksi pitkälti kulloisenkin hankerahoituksen mukaista.
AURAJOKISÄÄTIÖN viimeisin, syksyllä alkanut HALTUUN-hanke vastaa sään ääri-ilmiöiden nostattamiin kysymyksiin vesienhallinnasta. Saaristomeri-ohjelmaan sisältyvällä hankkeella on valtionrahoituksen lisäksi Saaristomeren suojelurahaston ja Salaojituksen Tukisäätiön rahoitus. Hankkeessa keskitytään Aurajokeen laskevan Paattistenjoen vesienhallinnan parantamiseen ja ravinnekuormituksen vähentämiseen. Hanke toimii Hoffström-Cagiranin mukaan esimerkkinä koko valuma-alueelle.
Hankkeella pyritään parantamaan viljelyolosuhteita ja Aurajoen tilaa, mutta ennen kaikkea hillitsemään Saaristomeren rehevöitymistä.
–HALTUUN-hankkeessa tutkitaan, miten viljelijät pystyisivät taistelemaan kuivuutta ja eroosiota vastaan ja miten vesi saataisiin pidätettyä maassa, Hoffström-Cagiran kertoo.
Säätiöllä on jo valuma-alueelta paikkatiedot ongelmakohdista ja suunnitelmia vesiensuojelutoimenpiteistä voidaan Hoffström-Cagiranin mukaan tehdä jopa ojakohtaisesti. Toimenpiteet kuten esimerkiksi kaksitasouomien tai kastelukosteikkojen perustaminen jäävät kuitenkin maanomistajille.
Kaksitasouomat tasaavat Hoffström-Cagiranin mukaan hyvin virtausta tulva-aikoina ja tasanteilla pystyy kasvattamaan ravinteita imeviä kasveja.
–Kosteikkojen nähdään usein vievän viljelyalaa, mutta ne myös lisäävät luonnon monimuotoisuutta, Hoffström-Cagiran sanoo ja kehottaa pohtimaan, olisiko lintuja vetävä kosteikko parempi kuin vettyvä pelto.
VESIENHALLINNALLA on oleellinen vaikutus ravinteiden karkaamiseen mereen. Aurajoen vedenlaatu on Hoffström-Cagiranin mukaan melko hyvä, mistä voi kiittää jätevesienhallinnan ja myös hulevesienhallinnan parantumista. Mutta vaikka vesi onkin puhdistunut, edelleen Aurajoki on ravinnerikas.
Ravinteiden pääsyä veteen on yritetty viime vuosina hillitä muun muassa ELY-keskuksen hallinnoimalla KIPSI-hankkeella. Kuluva vuosi on hankkeen viimeinen, mutta kipsin levitys jatkuu Ahti-ohjelman kautta. Hankkeesta on Hoffström-Cagiranin ja Saaren mukaan saatu hyviä tuloksia.
–Kipsikäsittely ei kuitenkaan ole ratkaisu, vaan laastari, Hoffström-Cagiran sanoo.
Myös metsistä valuu ravinteita vesistöihin ja metsien ravinnekuormituksen vähentämiseksi on Hoffström-Cagiranin mukaan hanke suunnitteilla.
Eroosion estämiseksi Aurajokisäätiöllä on ollut muun muassa vieraskasvilajien torjuntahankkeita. Vieraskasvilajeja pyritään kitkemään yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa kuten Aurassa Lions Clubin kanssa.
–Yritämme myös boostata talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Sänki tai syysvilja vähentää eroosio-ongelmaa, Jussi Saari sanoo.
JOKIRANTOJEN rehevöityminen sinällään on Saaren mukaan kaksipiippuinen asia. Toisaalta se hänen mukaansa kertoo ravinteiden runsaudesta, mutta toisaalta kasvit myös imevät ravinteita.
Joen umpeen kasvamisen estämiseksi on Saaren mukaan hyvä, jos jokivarren asukkaat ja mökkiläiset jaksavat niittää kasvustoja. Ruoppaustakin voidaan harkita, mutta se vaatii aina toimenpideluvan.
–Aurajoki on kulttuuriympäristöä, jossa ei voi laittaa lapiota maahan ilman, että se olisi museoviraston asia, Hoffström-Cagiran huomauttaa.
Laidunnus olisi Saaren mukaan hyvä keino varsinkin alajuoksun jyrkillä rinteillä, mutta maataloustuen muodot ovat tehneet sen kannattamattomaksi.
Hokkuspokkuskeinoja ravinnekuormien vähentämiseksi ja vesistöjen rehevöitymisen estämiseksi ei ole.
–Vesiensuojelutoimien vaikutukset ovat hitaita. Asioita ei tapahdu vuodessa kahdessa, vaan prosessi on pitkä, Hoffström-Cagiran ja Saari huomauttavat.