Minähän en halua katsettani kehystää, murisi ei-enää-nuori Tuomas vielä viime kesänä. Tämä samainen ikinuori mies aloitti kevään lopussa elämänkatsomustiedon perusopinnot Oulun yliopiston alaisuudessa. Ensimmäisen tenttikirjan läpi siristeltyäni päätin lopettaa tuotetekstien valokuvailun ja zoomailun kännykällä. Ostin kolmen euron lukulasit Puuilosta – ja valkeus tuli. Oli kuin sellainen valonkaistale olisi suhahtanut päälleni kauniista pilvestä. Minä näen! Näinkö helppoa se olikin?
Jääräpäisyydestä oli kärsinyt todennäköisesti koko ukko. Koneella työskentely ja kännykän selailu on jo pitkään aiheuttanut silmiini mössötyksen eli en ole nähnyt ruutusession jälkeen enää kovin tarkasti. Ymmärsin sen johtuvan siitä, että silmät joutuivat työskentelemään rajusti pitääkseen jonkinlaisen fokuksen kasassa, ja sitten ne luovuttivat kokonaan. Onneksi tunnistin vaimoni äänestä, ettei kaupassa käydessä tullut mitään ylimääräisiä läpsyjä poskille.
Olen kokenut itseni aina nuoreksi – ja sitä olen viidenkympin korvalla edelleen henkisesti. Fyysisesti onkin ihan eri juttu, mutta kenties henkinen puoli lasketaan isommalla painotuksella. Samaan aikaan olen haastanut itseni pois juuri kehystämästäni katseesta eli olen pyrkinyt hajottamaan myös muita paikalleen ruostuneita asetuksia. Elämänkatsomustiedon opiskelu on ollut mahtava katalyytti tähän ruosteen hiomiseen. Vaikka tavoitteenani on ollut päästä tenteistä läpi, huomaan prosessin olevan paljon merkittävämpi. Tietopohjaisten, filosofisten tenttikirjojen läpikahlaaminen on jäsentänyt ajatuksiani ja tuonut valtavasti uusia näkökulmia elämästä muun muassa tasa-arvon, ympäristöfilosofian ja oikeudenmukaisuuden osa-alueista. Huomaan olevani monessa eri keskustelussa paljon avoimemmin mielin ja haastavani hieman muitakin avarampaan maailmankatsomukseen.
Johtuukohan tämä kaikki oikeasti näistä lukulaseista? Niiden läpi katsellessa maailma on muuttunut hieman palanen kerrallaan: ikään kuin epätoivoisen vaikea Rubikin kuutio olisi saanut yhden seinämän samaksi väriksi.
Ihmiset pitävät helposti silmillään liian vaaleanpunaisia tai synkänmustia katsomuslaseja. Hyvät lasit ovat kirkkaat ja antavat mahdollisuuden kaikenlaisen valot tulla läpi. Katsomusta on hyvä haastaa ja antaa henkisen muutoksen siementää uusia alkuja aivojen perukoille.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com