AURA, LOIMAA. Moni on tutustunut ehkä tietämättään Hannu Vaiston kädenjälkeen käydessään Auran kirjastossa, liikuntahallissa tai jossakin muussa hänen suunnittelemistaan lukuista rakennuksista, mutta Loimaan Taidetalossa oleva Joen tuomana – Paluu rannalle -näyttely valottaa ansiokkaasti, mitä kaikkea muuta auralainen taidegraafiko ja rakennusarkkitehti on tehnyt.
Vaisto tuumaa, että monen asian olisi voinut toteuttaa elämässä toisin, mutta uravalintaansa hän on tyytyväinen. Rakennusarkkitehdin työ on luovaa ja siten myös palkitsevaa.
Turun piirustuskoulussa ollessaan Vaisto haaveili ammattitaiteilijan ja kuvanveistäjän urasta, kunnes pääsy arkkitehtikoulutukseen Tampereen teknilliseen yliopistoon katkaisi lupaavasti edenneet taiteilijaopinnot.
Arkkitehdiksi ajoivat ennen muuta toive varmasta toimeentulosta ja isä Matti Vaiston esimerkki. Isä kun työskenteli arkkitehti Erik Bryggmanin palveluksessa mallinrakentajana ja piirtäjänä.
Empaattisia kuvauksia puurtajista
Hannu Vaisto on tuonut Loimaan Taidetalon näyttelyyn piirustuskouluvuosiltaan linoteoksia, jotka vievät raavaiden miesten pariin, teollisuuteen ja rakennuksille. Toisin kuin tuon ajan työläisaatetta ihailevassa taiteessa, Vaiston töissä näkyy raadannan sijaan inhimillinen eläytyminen. Niissä tehdään keskittynein ilmein tarkkaa jälkeä.
Työnteon lisäksi luonto inspiroi Vaistoa. Kotikonnuiltaan hän on tallentanut linotekniikalla Kuuskosken, Hypöistenkosken, Rahkasuon, Aurajoen ja Sillankorvantien maisemia. Viimeksi mainitussa miljöössä Vaisto on asunut lähes koko ikänsä.
Vastapainoa seesteisyydelle luovat Raggari, Punkkari, Tanssiesitys, Huilusoolo ja Kointähtönen vuodelta 1984. Niissä on punk-taiteen vivahteita: lennokasta viivaa ja väreinä mustaa, punaista sekä purppuraa.
Työn kuluttamia pintoja
1980-luvun puolivälissä arkkitehdin työt tempaisivat Hannu Vaiston niin vahvasti mukaansa, ettei aikaa juuri riittänyt taiteen tekemiselle kuin vasta 2010-luvun tuntumassa. Vaisto sanoo kiireistä johtuneen tauon harmittaneen häntä.
Uudemmissa töissään Vaisto on käyttänyt ansiokkaasti digikameraa. Kun piirustuskouluajan teoksissa oli työn kuluttamia miehiä, uudemmissa kuvissa on kuluneita pintoja.
Yksi kiehtovimpia kuvauskohteita Vaistolle on ollut entinen kodinkonetehtaan halli Ranskan Lyonissa. Työntekijät ja koneet olivat poissa, mutta tehty työ näkyi merkintöinä, jälkinä ja kulumina. Jännittävää on sekin, kuinka tehdashallin maalaukset näyttäytyvät kuvissa taiteena ja toisaalta myös toimintoja helpottaneena arkkitehtuurina.
Ehkä vielä animaatiota
Ennen muuta Hannu Vaisto kokee olevansa taidegraafikko. Taidegrafiikka on yleisnimitys tekniikoille, joissa kuva valmistetaan painamalla tai vedostamalla laatalta, johon se on joko kaiverrettu, syövytetty, maalattu tai valotettu. Linopiirroksessa käytetään linoleum-mattoa, johon kuva kaiverretaan.
Loimaan Taidetalon näyttelyssä on tuoretta grafiikkaa ja lisäksi Vaiston viime aikojen töitä edustaa kuvista sekä äänestä rakennettu Vanhaa vettä -videoteos, joka tarkastelee ilmastonmuutosta sekä Sveitsin ikiaikaisten alppijäätiköiden sulamista. Monet niistä saattavat sulaa tämän vuosisadan loppuun mennessä, mikä taas vaikuttaa jokien virtaamaan ja vähentää veden määrää Euroopassa.
Onko olemassa jokin taiteen laji, jota haluaisit vielä kokeilla?
– Animaatiot, Vaisto vastaa silmää räpäyttämättä ja tarkentaa heti perään, että aihetta pitää vielä miettiä.
Joen tuomana – Paluu rannalle -näyttely Loimaan Taidetalossa 27.9.2025 saakka.
FAKTA
Hannu Vaisto
Taidegraafikko ja rakennusarkkitehti
Syntynyt 1951
Puoliso Anu Tuomi
Asuu Aurassa
Harrastaa ruoanlaittoa
Pitää esikuvinaan Tapio Tapiovaaraa, Kathe Kollwitziä, Edward Munchia ja saksalaista Brygge-ryhmää