Perunankorjuukausi alkaa olla parhaimmillaan. Vanhaan hyvään aikaan, jolloin sodittiin vain Vietnamissa ja kuusi päivää Lähi-idässä, kansa- ja oppikouluissa pidettiin perunannostolomia. Sittemmin siirryttiin viettämään lokakuista syyslomaa, mutta silloin perunat ovat jo pääosin kellarissa ja koululaiset etelässä.
Nostolomien aikakaudella perunan kulutus per nuppi oli eri tasolla kuin näinä päivinä. Apukäsiä tarvittiin, sillä nostokoneet olivat “vähän” heiveröisempiä kuin nykyään.
Luonnonvarakeskuksen mukaan perunan elintarvikekulutus on vajaat 65 kiloa henkeä kohti vuodessa. 1960-luvulla se oli melkein tuplaten niin paljon, 1950-luvun kiloista puhumattakaan.
Joka päivä on hyvä jotain syödä, sillä aina ajankohtaisen sanonnan mukaan yhteiskunta on kolmen aterian päässä anarkiasta. Peruna on anarkian torjujana hyvä vaihtoehto, joskin kokkaajalle hiukan työläämpi kuin riisi tai pasta, jotka tätä kotoista viljelykasvia ovat monen lautasella korvanneet.
Väittävät, että Suomessa viljellään 67 eri perunalajiketta. Siinä on tavallisella perunansyöjällä puuhaa tehdä täsmällinen tunnistus. Tiedä häntä, vaikka ammattiviljelijällekin sattuisi joskus lajike-erehdys.
Annabelle on kuluttajien ykkösvalinta, mutta Tampereen Tammelan torilla asiakkaat suosivat Ylen mukaan siikliä. Molemmat ovat muodoltaan pitkulaisia, eikä maussakaan liene perusteellista eroa.
Kun haarukan tökkää keitettyyn perunaan, niin annabellen kuori on tiemmä napakampi. Ei kai siinä vaiheessa enää muuta kuin kuorii perunan jos toisenkin ja syö lautasen tyhjäksi. Nälkä ainakin pysyy jonkin aikaa loitolla.
Valveutunut tamperelainen perunanostaja oli kuitenkin viime kesänä jättänyt kaupungin elintarvikevalvonnalle ilmoituksen, ettei hänelle ollutkaan myyty juuri sitä lajiketta, jota hän oli ostamassa. Olisivatko vieläpä samanhintaiset annabelle ja siikli menneet somasti sekaisin? Ai-jai! Toivottavasti kuluttaja toipui tästä järkytyksestä.
Muodon perusteella perunoita on pyöreitä, soikeita ja pitkulaisia. Autojen ohjauspyörät ovat näihin asti olleet pääsääntöisesti pyöreitä, mutta kulmikkaat ratit ovat yleistyneet uusissa autoissa. Kulmikas muoto lienee muotijuttu, sillä mitään käytännön etua sillä ei ole puolellaan.
Brittiläisen autoteollisuuden lahja liikkuvalle maailmalle, Austin Allegro, tuli kulmikkaine ratteineen ja kaasujousituksineen markkinoille vuonna 1973. Allegro kävi Suomessakin kaupaksi kohtalaisesti. Austinin kummallinen ratti korvattiin pyöreällä jo parin vuoden kuluttua. Saa nähdä, miten nykyisten rattikulmien kanssa käy.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com