Julkinen keskustelu on viime aikoina kulkenut raiteilla. Suunnitteilla on niin länsirataa kuin paikallisjunaverkkoakin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että teiden korjausvelka on Suomessa valtava ja kasvaa kaiken aikaa. Rautateiden kehittäminen on toki tärkeää, mutta Suomen talouselämä ja elämä muutenkin kulkee kumipyörillä pitkin maanteitä. Kehnon tieverkon seuraukset mitataan myös ihmishengissä ja liikenteessä vammautumisina.
Maanteiden kunnolla on suora yhteys siihen, miten yritykset ja ihmiset sijoittuvat. Maanteillä on siis suora yhteys maaseudun elinvoimaan. Siksi onkin kovin valitettavaa, että Auranmaata halkovat valtaväylät ysitie ja kymppitie ovat molemmat luvattoman huonossa kunnossa ja vaarallisia.
Tilanne ei ole uusi, mistä kertoo sekin, että ysitien parantamiseksi tehdyt kalliit suunnitelmat ovat jo kerran päässeet vanhenemaan. Vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon, että näin kävisi uudestaan, mutta ei sekään mahdotonta ole.
Varsinkin maakunnan kansanedustajilla on peiliin katsomisen paikka. Varsinaissuomalaiset kansanedustajat ovat kovin häveliäitä pitämään oman maakunnan puolta. Esimerkiksi savolaisilla tai pirkanmaalaisilla kansanedustajilla ei samaa ongelmaa tunnu olevan. Kansanedustajien tehtävä on toki katsoa suomalaisten hyvinvointia kokonaisuutena, mutta sille on perusteensa, miksi kansanedustajat valitaan Suomessa alueellisilla, ei valtakunnallisilla vaaleilla.