Meneillään olevaa Rova-prosessia esiteltiin Pöytyällä maanantaina. Kyseessä on suunnitelma, jonka avulla pyritään tuottamaan muun muassa seurakuntien hallintopalvelut nykyistä edullisemmin. Esillä on monenlaisia malleja. Yhteistä niille on, että Salo suhtautuu kaikkiin hyvin penseästi. Yhteistä on myös se, että olipa Rovan tulevaisuus millainen tahansa, se saattaa tulla Pöytyän seurakunnalle liian myöhään. Seurakunnan talous saattaa kriisiytyä nopeastikin, mistä seuraisi joka tapauksessa liittäminen johonkin toiseen seurakuntaan. Luontevin suunta silloin olisi Lieto.
Seurakuntaliitokset herättävät paljon vastustusta. Hallintomallia enemmän pitäisi kiinnittää huomiota toimintaan: millaisia palveluja seurakunta tuottaa ja miten se kykenee rakentamaan yhteisöllisyyttä. Joka tapauksessa kirkkoalueet rakentuvat kirkkojen ympärille. Käytännön toiminta tapahtuu siis pienissä yksiköissä.
Kirkon tapaiselle henkistä hyvinvointia edistävälle ja turvaa tuovalle yhteisölle on nykymaailmassa paljon kysyntää. Muutokset, joiden avulla toimintaan saadaan mahdollisimman paljon varoja, ovat tervetulleita.
Yhteiskunnan pirstaloituessa kirkkoon kohdistuu hyvin erilaisia odotuksia ja paineita. Tehtiinpä niin tai näin, löytyy paljon ihmisiä, joiden mielestä tehtiin väärin. Ääripäistyvässä yhteiskunnassa kirkon on kuitenkin mahdollista kehittyä keskitien kulkijaksi, missä katto on korkealla ja sen alle eri tavalla ajattelevat mahtuvat yhdessä.