Opintovapaani aikana opettelin myös käyttämään julkista liikennettä. Enpä siinä kovin taitavaksi tullut, monenlaista sekoilua kanssamatkustajat pääsivät todistamaan. Onnekseni en kuitenkaan joutunut todistamaan kuskien sekoilua tai pikemminkin omavaltaisuutta, jota kuulemani mukaan Tarvasjoen reitillä kesän aikana ilmeni.
Tarvasjoella bussi kulkee tunnetusti harvakseltaan. Kyytiin haluavien on ilmeisesti ollut syytä olla hyvinkin ajoissa pysäkillä odottelemassa, jos sattuisi natsaamaan. Joillain kuskeilla kun on ollut vähän joustavammat aikataulut, suunnilleen tunnin aikaisemmat. Ei siinä mitään, jos bussi on vartin myöhässä, sellaista sattuu. Mutta kuka osaa varautua siihen, että bussi meni jo tunti sitten? Ehkä sellainen kravunkääntöpiirin ja päiväntasaajan välimaastossa kasvanut heppu, jolle tunti sinne tai tänne ei ole niin justiinsa. Valitettavasti me täällä napapiirin tienoilla syntyneet olemme pikkuisen takakireää ja niuhottavaa sakkia. Saatamme jopa möksähtää sellaisesta, ettei aikatauluja noudateta.
KUN kulttuurierot ovat isot, väärinkäsityksiä ja ristiriitoja tulee väistämättä. Bussilla kulkiessani tulin tietoiseksi ilmiöstä, joka vie meitä samankin kulttuurin edustajia kauemmas toisistamme. Kanssakulkijoiden joukossa ei montakaan ollut, joka ei olisi sulkeutunut omaan maailmaansa kuulokkeet korvillaan.
En tietenkään tiedä, mitä kukin kuunteli. Kenties lempimusiikkiaan, äänikirjaa tai rikospodcastia. Eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta pysähdyin miettimään, mitä meille tapahtuu, jos jatkuvasti täytämme korvamme ja silmämme vain asioilla, joita itse valitsemme kuulla ja nähdä. Miten ikinä opimme ymmärtämään toisiamme, jos kaiken aikaa käperrymme vain entistä enemmän itseemme tai samoista asioista kiinnostuneiden ja samalla tavalla ajattelevien kuplaan?
Toki joku saattaa kuunnella kuulokkeistaan toisinajattelijan puheita, mutta uskoakseni useimmat kuitenkin kyllästävät korvansa itselleen sopivilla asioilla ja ajatuksilla. Perinteinen sanomalehti ja radio ovatkin siinä mielessä mainioita konsepteja, että ne tuovat tietoisuutemme myös asioita, jotka ovat meille uusia ja joista emme tiedä olevamme kiinnostuneita. Podcastejakin kuuntelemalla voi oppia uutta, mutta tuleeko kuunneltavaksi valittua jotain, jonka olemassaolostakaan ei tiedä?
Kaikkea ei tietenkään tarvitsekaan tietää, mutta esimerkiksi liikenteessä ja lenkkeillessä olisi hyvä tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Siihen ei aina pelkät silmät riitä.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi