PÖYTYÄ/Yläne. Yläneläisen Rintalan tilan voi sanoa ottaneen keväällä erävoiton koronasta. Tilan lihoja on tavallisesti myyty merkittävissä määrin ravintoloihin ja suoraan kuluttajille markkinoiden ja messujen kautta.
Kun messut peruttiin ja ravintolat hiljenivät, Rintalat löysivät pelastukset suosiotaan kasvattaneista reko-ruokaringeistä. Rintalan lihaa on myyty ennenkin koronaa reko-ringeissä, mutta asiakasmäärät kasvoivat keväällä selvästi.
Rintalan lampaiden villajalosteita ja taljoja myytiin niin ikään tapahtumissa, mutta nyt oli verkkokaupan vuoro nousta parrasvaloihin.
Rintalat ovat nähneet verkkokaupan potentiaalin jo kauan ennen kuin kiinalaisesta viruksesta tiedettiin mitään. Myynti ei kuitenkaan tule itsestään, ei edes verkossa, vaan sitä pitää aktiivisesti tehdä.
–Tilan työtunneista puolet menee peltoihin, viljelyyn, rehuntekoon ja lampaiden hoitoon, ja puolet myyntiin, markkinointiin ja jatkojalostukseen, tilan isäntä Tapio Rintala kertoo.
Kun käsityövaikuttajat vinkkaavat netissä uudesta mallista, joka on kudottu Rintalan tilan villoista, verkkokaupassa alkaa käydä kuhina. Mutta ensin täytyy löytää käsityövaikuttaja, joka tarttuu yhteistyökuvioon.
Kuuluisin Rintalan tilan villalangasta kudottu tuote lienee Myssyfarmin myssy.
Aiemmin kaikki myssyt kudottiin vallan yläneläistilan villoista, mutta nyt se ei yksistään riitä. Raaka-aineita hankitaan useilta lähiseudun tiloilta, ja yhä myös Rintalalta.
Lopetusaaltoa tuskin tulee
Tapio Rintala aloitti tilanpidon isoisänsä kanssa vuonna 1977. Talon isännäksi mies ryhtyi viisi vuotta myöhemmin, jolloin Tapio avioitui vaimonsa Annen kanssa. Häälahjaksi pariskunta sai viisi lammasta.
Nyt karjaa on noin 1100 päätä. Suomen mittapuulla Rintalan tila on iso, viiden isoimman tilan joukossa. Vuosittain tilalta lähtee noin 900 karitsaa teurastamolle.
Luomutilan tuloista 70 prosenttia tulee lihasta ja 30 prosenttia villasta sekä taljoista.
Valtaosa karjasta on suomenlampaita. Muita rotuja ovat texel, kainuunharmas ja gotlantilainen turkislammas.
Maaseudun Tulevaisuus uutisoi heinäkuussa lammastilojen määrän vähenevän tulevaisuudessa. Etenkin yli sadan uuhen suuret tilat harkitsevat toiminnan lopettamista vuoden 2025 jälkeen.
Lammastilan lakkauttaminen käy helpommin kuin ison lypsykarjatilan, jossa investointien takaisinmaksuajat ovat pitkiä, mutta Tapio Rintalan mukaan uutinen ja Kantar TNS Agrin toteuttama tutkimus eivät anna todellista kuvaa tilanteesta.
–Lammastiloja on paljon, mutta otoksessa isoja tiloja oli vähän.
Sudet uhkaavat
Alan kannattavuus on tietenkin yhdenlainen uhka, mutta se ettei lammastalous ole vastaavalla tavalla ketjuohjattua kuin esimerkiksi sika- tai nautatalous, antaa lampurille mahdollisuuden itse hinnoitella tuotteensa. Hinnan, laadun ja ostajan ostohalun täytyy tietenkin kohdata toisensa.
Kun alan uhkakuvista aletaan puhua, keskustelussa ei voi olla mainitsematta susia.
–Sudet ovat voimakas riesa, Tapio Rintala muotoilee, kun häneltä kysyy, ovatko sudet uhka vaiko vain vitsaus.
–Susiin ei kaadu talous, mutta meilläkin susi kävi ikkunan alla tappamassa kymmenen ja haavoittamassa kuutta lammasta. Ja nimenomaan näin, ei syömässä, vaan tappamassa.
Tapauksen johdosta lampaat ulkoilevat vuorotellen. Tilan väkeä lampaiden edestakainen liikuttelu työllistää, etenkin, jos lammaskatraat pääsevät sekoittumaan. Silloin jokainen korvamerkki on käytävä läpi.
Rintala ei kiertele mielipiteineen: hän kertoo suoraan kannattavansa susien kannanhoidollista metsästystä. Susiaitoja, koiria ja muita lempeämpiä keinoja on jo koitettu. Sudet täytyy saada aremmiksi.
–Nykyään puhutaan uudesta normaalista. Tämä, että lampaat on otettava sisälle yöksi, ei saisi olla uusi normaali. Tämä on poikkeustila, joka on jatkunut kymmenen vuotta.