Mahtavaa, pian saa taas tirkistellä suomalaisiin koteihin ja kadehtia alhaisen sielunsa kyllyydestä. Viikon päästä starttaava maikkarin Suomen kaunein koti -ohjelma vie ihastelemaan, tai vaihtoehtoisesti arvostelemaan, suomalaiskoteja. Oma mielenkiintoni kohdistuu myös tuomarityöskentelyyn. Antaako toimittaja Hanna Sumari jälleen melkein kaikille täyden kympin? Entä nyrpistääkö arkkitehti Sini Rainio taas nenäänsä kaikille ratkaisuille, jotka eivät ole standardin mukaisia? Nähdäänkö tälläkään kaudella yhtään seiskaa huonompaa arvosanaa – toisin sanoen yhtään kotia, joka olisi kaikista ohjelman kodeista vähiten katalogi- ja eniten kodein koti?
Seuraan sisustusohjelmia ja -lehtiä mielelläni, vaikkakin ne tuputtavat vain yhden- tai korkeintaan kahdenlaista kuvaa kerrallaan. Boho-tyylin lisäksi jotain muutakin luulisi löytyvän muodista menneiden vitivalkoisten korkeakiiltokotien ja nykyään lehdet täyttävien riemunkirjavien kierrätyskotien välimaastosta. En lakkaa ihmettelemästä, miten esimerkiksi lapsiperheet pystyvät asumaan vitivalkoisissa kodeissa. Ilmeisesti eivät oikein pystykään. Kuulemani mukaan tällaisiin koteihin toivotellaan vieraat tervetulleeksi varoittamalla koskemasta seiniin. Entäpä miten kirjavissa kodeissa rauhoitutaan, kun jo seinien katsomisesta saa migreenin. Noh, jokainen tietysti sisustaa tavallaan ja kaikki eivät ollenkaan.
I tselleni on tärkeää myös kodin toiminnallisuus ja käytännöllisyys. Mikäli joskus pääsisin rakentamaan uutta taloa tai asuntoa, neliöitä en tarvitsisi paljon, enkä luksuslaattoja. Sen sijaan olen hahmotellut ratkaisua, jossa käytännöllisyys olisi viety huippuunsa ainakin pyykkihuollon osalta. Sijoittaisin kodinhoitohuoneen makuuhuoneen viereen ja rakentaisin huoneiden väliin umpiseinän sijasta molemminpuolisen kaapiston, jonne saisi vaatteet viikattua suoraan pyykistä. Vielä kun keksisi, miten päästä eroon rasittavasta parittamisesta. Sukkien siis.
Esittellessäni kaappiratkaisua miehelleni mokoma epäili idean nerokkuutta. Sanonhan vaan, että ideani nerokkuudelle naureskelee vain henkilö, joka käyttää pesukonetta satunnaisesti ja joka ei ole koskaan pallinnut pyykkejä. Minäpä sen sijaan olen perinyt sen verran erään loimaalaisen siivoushullun siivoustermistöstä ja siisteyskäsityksestä että tiedän, mitä on pallita, siis viikata tai laskostaa, ja kiikuttaa pyykkejä päivästä toiseen pitkin taloa estääkseen joidenkin mielestä kodikkaiden vaateröykkiöiden syntymistä.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi