AURA. Maijantien loppupäässä asuva Henri Joutsimies , 32, on harrastanut polkupyöriä lähes koko ikänsä ja tätä nykyä hän on innokas maastopyöräilijä. Joutsimiehen laskujen mukaan Aurassa on kolmisenkymmentä maastopyöräilijää, joista moni suuntaa poluille Maijantien ulkoilu- ja liikunta-alueen kautta.
Joutsimies ei ole kohdannut lenkeillään vihaisia maanomistajia, mutta hän on kuullut maastopyöräilijöiden ja maanomistajien välisistä sanaharkoista. Maastopyöräilijät ovat vedonneet jokamiehenoikeuteen, joka lähtökohtaisesti sallii pyöräilyn siellä missä kävelynkin. Maanomistajat ovat puolestaan halunneet kieltää ajamisen tiluksillaan, etenkin jos polut ovat menneet huonoon kuntoon.
Joutsimies on keskustellut asiasta auralaisten harrastajatoveriensa kanssa. Sen myötä joukossa on virinnyt halu rakentaa merkattu maastopyöräreitti. Harrastajat ovat luottavaisia, että näin he saisivat pyöräillä maastossa vapautunein mielin eikä maanomistajien tarvitsi kantaa murhetta polkuverkoston rapautumisesta.
Urat levenevät helposti
Maastopyöräilyn luonteeseen kuuluu ajaminen joko ihmisten tai eläinten tekemillä poluilla. Harva maastopyöräilijä ryhtyy polkemaan umpimetsässä ja luomaan siten uutta polkua.
Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistisen mielestä auralaisilla maastopyöräilijöillä on fiksu tavoite huomioida maanomistajat, vaikka jokamiehenoikeus sallisikin ajamisen heidän tiluksillaan.
Merkityt reitit ovat oma lukunsa. Niitä ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Merkittyjen reittien luomiseksi kannattaa Koistisen mukaan kuitenkin nähdä vaivaa, sillä siten pyöräilyä kyetään keskittämään tiettyihin paikkoihin. Se taas hillitsee maaston ja patikkapolkujen turhaa kulumista.
Tärkeäksi asiaksi Koistinen nostaa sähköavusteisten maastopyörien tehorajan. Jokamiehenoikeus koskee pyöriä, joiden teho on pienempi kuin 1 kW.
– Tuota tehokkaammat sähköavusteiset polkupyörät vertautuvat mopoihin tai moottoripyöriin. Kun teho kasvaa, myös maasto kuluu enemmän, Koistinen kiteyttää.
Tavanomaisten ja sähköavusteisten maastopyörien merkittävimpänä erona hän pitää sitä, että sähköavusteisilla pyörillä ajetaan usein niin vaikeakulkuisessa maastossa, jossa pelkään lihasvoimaan turvautuvan pyöräilijän on ryhdyttävä jalkamieheksi. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi suomaiset hetteiköt.
– Kun jo valmiiksi pehmeä ura kuluu, seuraavat pyöräilijät alkavat ajaa sen vierestä ja näin ajoura levenee nopeasti, Koistinen selittää.
Ensin on suunniteltava
Auran kunnanjohtaja Terhi Källi on kuullut maastopyöräilijöiden toiveista. Hänen mielestään reittiasiaa kannattaa viedä eteenpäin vaikka siten, että yksittäinen harrastaja, harrastajaryhmä tai -yhdistys ottaa vetovastuun.
Källi arvioi reitteihin tarvittavat rahalliset investoinnit sangen pieniksi. Hän kehottaa maastopyöräilijöitä hakemaan tukea yleishyödyllisiin kehittämis- ja investointihankkeisiin tarkoiteutusta Leader-rahoituksesta.
– Ensin tarvittaneen esiselvitys: reitti pitää suunnitella huolellisesti, kaikkien maanomistajien kanssa tulee keskustella ja hankkeesta on tiedotettava hyvin. Käsittääkseni tämän vuoden Leader-rahat on käytetty, joten tuleva syksy kannattaisi käyttää suunnitteluun, jotta ensi vuonna olisi mahdollista saada rahoitusta. Jos Leader-rahoitus järjestyy, kunta voinee olla jonkinlaisella rahaosuudella mukana hankkeessa, Källi evästää.
Millainen olisi hyvä reitti?
Henri Joutsimiehen mukaan sopiva pituus olisi 15–20 kilometriä ja siinä olisi yhdyspolkuja, jottei olisi pakko kiertää koko lenkkiä. Näin reitti sopisi myös vasta-alkajille. Pahimmat rämeet Joutsimies kiertäisi, mutta muuten matkan varrella saisi olla vaihtelevaa maastoa ja myös kauniita maisemia.