KOSKI. Maalis-huhtikuun vaihteessa Auranmaalla ihmeteltiin ambulansseja, jotka olivat lähdössä Ukrainaan. Kyseessä on Suomen lionsclubien tempaus, jolla kerättiin varat kymmeneen ambulanssiin.
Ambulansseja viemään tarvittiin myös kuljettajia, joista yksi oli koskelaisen Protecmaticin yrittäjä Mika Pettersson, joka on lähtenyt jo viisi kertaa matkalle Ukrainan auttamisen vuoksi.
–Olin Libanonissa rauhanturvaajana 35 vuotta sitten. Rauhanturvaamisen tiimoilta tutustuin seinäjokelaiseen Virpi Perälään, joka oli ensimmäisiä suomalaisia naisrauhanturvaajia. Kun hyökkäyssota alkoi, Perälä alkoi pohtimaan, mitä entiset rauhanturvaajat voisivat tehdä Ukrainan hyväksi. Ensimmäiselle avustusreissulle lähdin kuukausi sodan alkamisen jälkeen. Oli sellainen olo, että jotain pitää tehdä Ukrainan hyväksi, Pettersson kertoo.
Välimatkat ovat Euroopassa pitkiä. Ennen kuin ambulanssit olivat Lvivissä, takana oli 26 tunnin ajomatka. Kuskeja oli onneksi enemmän kuin autoja.
–Lvivissä osa porukasta lähti kotiin ja mukaan tuli paikallisia. Seitsemän suomalaista jatkoi 500 kilometrin matkan Kiovaan, josta sitten matkasimme ambulanssien luovutustilaisuuden jälkeen bussilla Varsovaan ja sieltä lentäen kotiin. Luovutustilaisuudessa oli myös Suomen suurlähettiläs paikalla, Pettersson kertoo.
Hänen mukaansa sota Ukrainassa on entistä raaempaa, mikä näkyy siviilikohteiden silmittömänä pommittamisena.
Toisaalta Ukraina jälleenrakentaa, vaikka sota on täydessä käynnissä.
–Esimerkiksi Butsan kaupunki, missä sodan alkuvaiheessa tapahtui hirveitä asioita, on jälleenrakennettu. Ukrainalaiset pyrkivät normalisoimaan elämää, mikä on psykologisesti tärkeää, Pettersson kertoo.
Käynnissä oleviin rauhanneuvotteluihin Ukrainassa ei sen sijaan kohdisteta suuria toiveita. Toisaalta maa on kehittänyt voimakkaasti omaa puolustusteollisuuttaan, joten riippuvuus Yhdysvaltojen tuesta pienenee kaiken aikaa.
