Peltojen fosforista merkittävä osa on jopa puolen vuosisadan takaa, jolloin peltoja lannoitettiin suurpiirteisemmin kuin nykyään. Nykyviljelijällä on työkalupakissaan myös monia vesistön kuntoa parantavia asioita kuten suojavyöhykkeet ja kipsikäsittely.
Kaupunkien ja teollisuuslaitosten jätevedet kuormittivat esimerkiksi Aurajokea raskaasti vielä 1970–luvulla ja osa ravinteista makaa edelleen merenpohjassa. Nykyinen Kakolan puhdistamokin kuormittaa merta vuosittain usealla tonnilla ja rahtialusten jätevesien laskeminen mereen kiellettiin vasta kuluvan kuun alussa.
Saaristomeren huono kunto on siis vanhojen syntien ja nykyisten toimintatapojen summa. Osansa on myös ilmastonmuutoksen mukanaan tuomilla runsailla sateilla. Pikaista ratkaisua ei ole, mutta paljon on mahdollista tehdä. Oripäähän suunniteltu biokaasulaitos mahdollistaa toteutuessaan ravinteiden jakamisen nykyistä helpommin sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Uusia innovaatioita vesien laadun parantamiseksi tehdään kaiken aikaa, mutta ehkä tärkein niistä on asenne. Tuskin kukaan enää kyseenalaistaa sitä, että nykyistä puhtaammat vedet niin joissa kuin merissä on tavoite, jota kaikki haluavat edistää.