Ihan kuin olisin joutunut keskelle Avaran luonnon livelähetystä: heinäkuisena aamuyönä kohtasin vajaan tunnin sisällä enemmän villieläimiä kuin koko vuoden aikana yhteensä. Se oli tehokasta: kolme kohdetta kerralla, kaikki on Ysitien varrella.
Elämys ei nimittäin tapahtunut metsän siimeksessä saati eläintarhassa, vaan pääosin valtatiellä. Lähetys alkoi aamuyöllä kello kolmen jälkeen matkalla kohti Pirkkalan lentokenttää. Ensimmäisenä estradille astui valkohäntäpeuralauma sopivasti sen jälkeen kun Loimaan Metsämaalla on riista-aidan aukoista varoittava liikennemerkki. Liikennemerkin kuvassa loikkaa jokin kauriintapainen. Nämä kaverit eivät loikkineet, vaan löntystivät raukeasti autoni edestä. Emme ottaneet osumaa.
Parikymmentä kilometriä myöhemmin Urjalassa noteerasin keskellä tietä retkottavan pikaruokaravintolan paperipussin. Kun pääsin kohdalla, säikähdin pahanpäiväisesti: ”pussi” levittikin suuret siipensä ja ehti täpärästi lentää alta pois.
Seuraavat 20 kilometriä sujuivat kummastellessa mikä ihme se oli, mutta suurikokoinen lintu unohtui saman tien, kun kohtasin jotain perin juurin hämmentävää: Ysitiellä Kylmäkosken vankilan liittymän tuntumassa tepasteli villisikapoppoo – kenties villisikaperhe, johon kuului emakko ja kutakuinkin viisi porsasta. Sen verran runsaasti olen aikoinaan lukenut Asterixia, ettei lajinmääritys voinut mennä vikaan.
Kotvasen päästä Lempääläntien ja Pirkkalantien varrella kohtaamani valkohäntäpeurat eivät pystyneet enää tekemään minkäänlaista vaikutusta: Mitäs siinä toljotatte? Eläinkiintiö on jo tämän vuoden osalta täynnä.
Täytyy kehua, että aamuöinen ajomatka kaikkine eläinhavaintoineen oli kaikin puolin todella tehokasta ajankäyttöä. Vaan enpä kupeksinut kesäloman aikana paarmanpuremienkaan kanssa: sain heinäkuussa 24 paarmanpuremaa, joista kolme neljäsosaa on peräisin yhdeltä ja samalta uintireissulta. Se oli tehokasta: kerralla kunnolla!
Rivien välistä lukijat varmasti jo oivalsivat, etten ole askarrellut itselleni paarmankarkotinta. Huomasin kyllä sosiaalisessa mediassa kaikenmoista rautalangasta väännettyä sudenkorentotekelettä. Kun sellaisen virittelee päänsä päälle killutteleman, lähtevät paarmat vinhasti karkuun; sudenkorennot kun ovat paarmojen perivihollisia.
Toki paarmankarkottimen askartelu käväisi mielessä puremien kutinan ollessa pahimmillaan, mutta jätin kuitenkin toistaiseksi väliin. Taivuttelen sitten rautalankaa kerralla oikein kunnolla: vääntelen ensi kesäksi kaikki mahdolliset sudenkorennot neidonkorennosta karvaukonkorentoon. Jos oikein tehokkaaksi äidyn, saatan vääntää vähän lisää riista-aitaakin samaan kaatoon. Tarvetta ainakin olisi.
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi