Kääk! huudahtaisi kateudesta vihreä Roope Ankka, jos saisi kuulla suomalaisten kotitalouksien talletuskannasta. Noin 115 miljardia euroa on paljon rahaa jopa Ankkalinnan kitsaan pankkiirin, sijoittajan ja liikemiehen mittakaavassa.
Ilmankos perinteiset pitäjäpankitkin ovat yhä kiihtyneeseen tahtiin lyöttäytyneet yhteen. Miljardit eivät tietenkään mahdu mihinkään pieniin tiloihin. Moisten setelimäärien säilömiseen tarvitaan ilman muuta isoja pankkiholveja, joissa on katto korkealla ja seinät etäällä toisistaan.
Säästäväiset kansalaiset ovat ansiokkaasti varautuneet pahan päivän varalle, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia, muttei niin hyvä, etteikö siinä piilisi kansantaloudellinen ongelma. Isoja hankintoja siirretään ja palvelujen hankkimisessa pihistellään. Talous kärvistelee taantumassa.
Huonoina aikoina nekin säästävät, joilla ei ole siihen tarvetta. Hyvinä aikoina nekin kuluttavat, joiden kannattaisi säästää pahan päivän varalle. Suo siellä, vetelä täällä.
Varautuminen tuntuu taloustieteilijöiden näkövinkkelistä jo sen verran laajalta, että mahdollinen ostovoima on muuttunut säästövoimaksi. Kansantalous yskii, jos kukaan ei osta juuri muuta kuin välttämättömän ja ehkä kiinalaista roinaa ja rompetta, kun kerran halvalla saa…
Hyväntahtoiset kansalaiset voisivat kyllä lahjoittaa säästöistään muutaman miljardin kroonisessa rahapulassa kituville julkisyhteisöille: valtiolle, kunnille, varhoille ja vastaaville. Eipä se paljoa kirpaisisi nokkaa päälle, kun yhteisten asioiden hoito saataisiin rahallisesti taas raiteilleen.
Näillä konstein Purra ja kumppanit eivät joudu puolivuosittain pohtimaan, mistä etuuksista ja tuista nyt leikataan. Talletuksista kohtuullisesti leikkaamalla homma hoituu näppärästi. Siitä on hyvä jatkaa kohti auvoisempia aikoja.
Säästöistä nipistäminen sopii varmasti myös “vastuullisilla valinnoilla” mainetta ja kunniaa niittäneelle Laihialle. Nuukuurenmuseossa kuvataan laihialaista nuukuutta loppuun käytetyillä ja kuluneilla esineillä – säästäväinen pilke silmäkulmassa.
Vielä on kesää jäljellä, muttei turhaan kulutettavaksi asti.
–Minkälainen on laihialainen kesäkeitto? Keitetään vettä kukallisessa kattilassa.
Sanomalehti Pohjalaisen yleisönosasto oli taannoin täynnä vihastuneita kirjoituksia, kun linja-autojen taksoja oli korotettu. Ainoastaan Laihialla hintojen nousu sai kiitosta, sillä hinnankorotusten jälkeen tuli entistä edullisemmaksi kävellä Laihialta Vaasaan.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com