Luonnonvarakeskuksen uusi suden kanta-arvio vahvistaa arkiset havainnot. Susikanta kasvaa nopeasti ja reviirit pienenevät. Suomen pinta-alaan suhteutettuna voi toki edelleen väittää, ettei susikanta vieläkään ole kovin suuri. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä vaikka susien reviirit ovat suuria, ne eivät ole valtakunnallisia vaan alueellisia. Suomen susimäärä on kohtuullinen, mutta Varsinais-Suomessa se on kohtuuton.
Sudet pakkautuvat tiheästi asuttuun lounaiseen Suomeen, koska täällä on niille paljon ruokaa. On kuitenkin selvää, että susikannan kasvaessa ja susien ja ihmisten kohtaamisten lisääntyessä ennen pitkää tapahtuu ikäviä. Maltillinen kannanhoidollinen metsästys on siis lounaisessa Suomessa paikallaan.
Susikannan vahvistuessa peurat hakeutuvat metsistä turvaan lähemmäs ihmistä ja sudet tulevat perässä. Leudot talvet ja ruokinta lisäävät peurakantaa. Peurojen määrää voitaisiin kuitenkin säädellä nykyistä tehokkaammin metsästyksellä. Sekä peura että susi kuuluvat luontoon myös Varsinais-Suomessa, mutta eivät nykyisissä määrin.
Hyvä on muistaa sekin, että peura on ihmiselle paljon vaarallisempi eläin kuin susi. Suuri peuramäärä merkitsee suurta puutiaisten määrää ja se taas merkitsee vaarallisia, jopa tappavaa tautia. Peurat ovat suuri vaara myös liikenteelle. Jos joku kauhistelee kauniin peuran ampumista, on hyvä muistaa, että peurallekin on huomattavasti mukavampi asia joutua metsästäjän saaliiksi kuin suden suuhun.