Pam ja pam! Niin sitä tuli Honkasalon poika tikkaiden kanssa alas kolmesta metristä ja paukahti vielä tikkaiden päälle. Siitä sitten ambulanssilla sairaalaan – ja otin koko kuvapaketin siihen päälle. Vain kaverikuva jäi puuttumaan. Sormet toimivat ihan hyvin tässä näppäimistöllä, mutta askeleet otan vieläkin kipua vasten. Hiljaa hyvää tulee, vaikkakin alkaa jo hieman ärsyttää.
Kiire ei ole hyvä renki eikä isäntäkään, sillä kaikessa tekemisessä suunnittelu ja huolellisuus ovat puoli ruokaa. Itse en ”ehtinyt” siirtää kuormalavakasaa, jonka takia tikkaat jäivät ihan liian kenoon seinään nähden. Moni muukin esimerkki, jossa vauhti korjaa virheet, voisi tässä tulla mieleen, mutta niissä ei onneksi ole sattunut pahemmin.
Vaikka vanha koira ei opi uusia temppuja, olisi hyvä ainakin vähän opetella. Tekemisen sijaan ensin pitää istua, oikeastaan ihan missä puuhassa vain. Tein kesällä kuistin lisäkatteet ja siinä puuhassa killuttiin koko ajan tikkailla. Kun kaatumisen ja putoamisen vaara oli ilmeinen, kaikissa vaiheissa ensin istuin työmiehen tuolille vähän matkan päähän ja kävin läpi mielessäni tehtävän vaiheita. Vahinko kun ei tule kello kaulassa, mutta kuitenkin kannattaa hieman sitä ääniennettä kuulostella.
Älä siis ryntää pää kolmantena jalkana puuhiisi, vaan pysähdy ja mieti. Kannattanee jättää myös se remonttikalja ottamatta, sillä tasapainokeskusta tarvitaan, kun noustaan vaikka ihan vaan niitä rännejä putsaamaan. Ei auta itku markkinoilla, jos vahinko tapahtuu kiiresyistä. Ei sen ruoho ole sen vihreämpää siellä valmistuneen projektin puolella, jos se on aiheuttanut verenvuodatusta, hikeä ja kyyneliä. Siis liikaa.
Vaikka salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, on se kuitenkin tilastollisesti mahdollista. Uskoisin, että asettelen tikkaat tästä lähtien aina huolellisesti, vaikka usein ylpeys käykin lankeemuksen edellä ja vanhat vahingot unohtuvat.
Itse olen lähtenyt nöyrästi liikenteeseen remonttiprojekteissa ja rakenteluhommissa, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Mestareitakin roudataan sairaalaan vahinkojen takia, sillä tottumus siihen, että mitään ei nyt satu, lienee pahin vihollinen. Ei kahta ilman kolmatta -sananlasku kannattaa pitää mielessä, kun kipuaa hieman horjuville tikkaille ja ajattelee, että ”teen tän vaan nopeasti”. Se voi pahimmassa tapauksessa olla viimeinen ajatus.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com