Katson keittiön ikkunasta takapihalle. Vettä tulee kaatamalla ja välillä rakeet pomppivat kuin ilkkuen nurmikolla. Rankkasateen hakatessa kattoon suihkulähteen solinaa on turha edes yrittää kuunnella. Terassikin näyttää vaipuneen johonkin apeaan horrokseen. Muina kesinä se on ollut kesäkeittiö, mutta nyt taitaakin mennä kesä keittiössä.
No, jos kesä ei tule pihalle, tulkoon se sitten sisälle! Kaivan kaapista värikkäitä lankoja ja annan palaa. Sujauttelen lankoja pitsikukka-kehikkoon ja hetkessä langat puhkeavat täyteen kukkaan. Limestä puhkeaa niin kesäisiä kukkia, että innostun koristelemaan ne pienillä simpukankuorien paloilla ja kiinnitän kukat keittiön valkoisiin verhoihin.
Ikkunassa sade ei anna periksi, mutta märkää maisemaa kehystävät nyt kesäiset kukat. Luovuuspuuskan innoittamana väsään vielä puukoristeen, jossa kotikutoiset ruusut kukkivat grillitikuissa.
Joten antaa tulla vettä ja rakeita, tämä tyttö nauttii kesästä – vaikka sitten keittiössä!
