PÖYTYÄ/Yläne. Talvisateissa liejuuntuneiden sorateiden alennustila on maatalousyrittäjä Douglas Koskisen mielestä lähtökohtaisesti tienpitäjän saamattomuutta.
–Mursketta vaan, ei se ole muusta kiinni. Santaa on kyllä Oripäässä ja Yläneellä, Koskinen linjaa.
Maatalousyhtymä Koskisella on 1 100 pään nautakarjatila valtion ylläpitämän Maanpääntien varrella Rannanmäessä. Tielle asetettiin jokin aika sitten 12 tonnin painorajoitus.
–Ei painorajoitus ole mikään ratkaisu. Pakko sillä tiellä on ajaa. Rehun pitää kulkea, oli tien päässä sitten lappu tai ei. Eläinsuojelulaki ei erottele tilanteita painorajoitusten mukaan, Koskinen tuumaa.
Hän on itse hankkinut soraa ja ajanut sitä tien pahimpiin hetteikköihin, jotta rehukuljetukset olisivat mahdollisia.
Kolmisen viikkoa sitten Koskisen tilalle matkannut turverekka jäi kiinni Maanpääntielle niin, että vetoavuksi tarvittiin tilan järein traktori.
–Rekkakuski sanoi, ettei hän ole koskaan ennen jäänyt autollaan kiinni edes suolle.
Koskisen mukaan teiden kunnossapitokalusto on tositoimiin turhan heppoista. Hän kaipaa tiekarhuja takaisin.
–Traktorivetoinen lana on liian kevyt kapine. Lanalla ei pääse syvän kuopan pohjalle asti. Kura lentää pois ja sama monttu on siinä taas.
Tiekarhujen sukupuutto
Samalla kannalla on yläneläinen taksiautoilija Lasse Vähätalo, joka kuljettaa koululaisia päivittäin noin sadan kilometrin soratietaipaleilla.
–Tiekarhut ovat kuolleet sukupuuttoon. Santatiet ovat muodoltaan kuin pesuvateja, joissa vesi lilluu, kun reunoissa on vesiesteinä paksut paakut. Karhulla tietä pystyisi muotoilemaan niin, että vesi valuisi ojiin.
Vähätalo myöntää, ettei perusteellisesti vettyneitä teitä voi lanata, mutta mursketta voisi ja pitäisi ajaa.
Vähätalon kokemuksen mukaan esimerkiksi Mynämäen santatiet ovat täkäläisiä teitä paremmassa kunnossa. Siellä alueurakoitsija on Destia.
–Omalla reitilläni kaikkein surkeimmat tiet ovat Korkeakoskentie ja Maanpäätie. Auton surma, kun tällaisilla teillä joutuu liikkumaan.
Palokunta-aktiivina Vähätalo kokee, että sorateiden surkeus vaarantaa myös palo- ja pelastustoimen edellytyksiä ehtiä ajoissa paikalle, jossa apua tarvitaan.
–Pienikin viivästys voi niissä merkeissä olla kohtalokas.
Tienpito retuperällä
Puutavaraa ajava pöytyäläinen kuljetusyrittäjä Mauri Virtanen on harmissaan yleisten teiden kunnossapidon laiminlyönneistä, jotka johtavat myös talviajan painorajoituksiin.
Virtanen liikkuu työssään laajalla alueella niin sanotulla alemmalla tieverkolla, jonka varrelta valtaosa puutavarasta lähtee jalostukseen sahoille ja sellutehtaille.
–Teitä ei hoideta. Kevät- ja syyskunnostukset ovat jääneet pois. Teiden rungot pettävät ja ojat kasvavat risukkoa. Loppulaskusta tulee todella kallis, Virtanen manaa.
Tiestön hoitamattomuus on myös ilmeinen turvallisuusriski.
Raskaan kuljetuskaluston osalta liejuisilla teillä liikkuminen tietää polttoainekustannusten selvää nousua.
–Kulutus kasvaa helposti kymmenen prosenttia. Kalusto on tietysti muutenkin kovilla niissä oloissa.
Virtanen on pannut merkille myös öljysorateiden yltyvän rapistumisen.
–Luulisi, että nyt olisi aikaa paikata pahimpia kuoppia, koska aurausta ja liukkaudentorjuntaa ei juuri ole tarvinnut tehdä. Niin ei vain tapahdu. Rapistuminen etenee.
Korjausvelka romuttaa teiden kunnon
Suomen Tieyhdistyksen johtaja Simo Takalammi vahvistaa, että valtion sorateiden tilanteessa on kysymys korjausvelasta.
–Kun vuosikaudet on laiminlyöty valtion maanteiden hoitoa, niin jossakin vaiheessa teiden kunto vain alkaa romahtaa, eikä normaalilla kunnossapidolla enää saada pidettyä oikein minkäänlaista tasoa.
Takalammin mukaan ely-keskukset päättävät paikallisesti, mihin ne valtiolta saamansa määrärahat suuntaavat: pienille vai suuremmille teille.
Tieyhdistyksessä on huomattu, että yksityistiet ovat pääsääntöisesti paremmassa kunnossa kuin valtion ylläpitämät soratiet. Samaa kertoo myös yhdistyksen saama palaute kautta maan.
–Kyllähän yksityistietä hoidetaan yleensä paremmin. Kyse on tieosakkaiden omasta omaisuudesta ja yleensä siitä pyritään pitämään huolta. Se myös koetaan omaksi asiaksi ja maksetuille rahoille tieosakkaat saavat konkreettista vastinetta.
Keskimääräiset tiemaksut eivät Takalammin mukaan kuitenkaan ole järin suuria eli esimerkiksi mökkiläiset maksavat joitakin kymppejä vuodessa siitä keskimääräisestä reilun kahden kilometrin pituisesta yksityistiestään.