Taikinajuuren tie vei Karjalasta Kyrön torille

0
Jouko Kuparinen käy Koivun maalaisleivän autolla ostoksilla aina kun sattuu olemaan Kyrön torilla.

PÖYTYÄ. –Ensimmäisiä kertoja olen ollut torilla joskus 80–luvun loppupuolella vanhempien jalanjäljissä. Olen maalaistalon poika ja äiti myi torilla leipää sivuelinkeinona. Vuonna 2001 jäin pois kuljetusalan hommista ja perustin Riihikoskelle kotileipomon, kertoo Koivun maalaisleivän yrittäjä Martti Koivu.

Aluksi toiminnan keskiössä oli isoäidin Karjalasta tuoma ruisleivän juuri. Parikymmentä vuotta sitten ruisleivän tuottajia ei ollut, joten Koivu päätti ryhtyä sellaiseksi.

–Mutta jos vielä kauemmas mennään, niin homma sai alkunsa jo 1990-luvun alussa vaimoni Sarin opintolainan lyhennyksen vuoksi. Keksin mennä torille myymään leipää, että saatiin lisätuloja lainanmaksuun, Martti Koivu kertoo.

Parissakymmenessä vuodessa Koivun maalaisleipä on kasvanut ja kehittynyt. Aluksi torimyyntiä tehtiin kojusta ja ruisleipä oli ehdoton päätuote. Nykyään 60 prosenttia myytävistä tuotteista on vehnätuotteita – leipiä ja kahvileipiä. Kaksi autoa kiertää viikossa yhdeksän toria. Toisen auton kanssa kiertää työntekijä Lea.

Lisäksi Koivun maalaisleivän autot nähdään kerran kuussa markkinoilla Helsingissä, Tampereella ja Hämeenlinnassa.

–Torit ovat keskenään hyvin erilaisia. Säkylässä on aina todella paljon ihmisiä ja auto pitää leipoa ihan täyteen, mutta esimerkiksi Kaarinassa torikulttuuri on päässyt hiipumaan. Salon tori on perinteinen ja toimiva, Turun torilla taas tulee mieleen, että siellä tehdään kaikki, jotta yrittäjän elämä olisi mahdollisimman hankalaa, Koivu kertoo.

Kyrön uutta toria Koivu kiittelee, Kosken suuntaan hänellä olisi terveisiä.

–Kosken kannattaisi vaihtaa toripäivänsä niin ettei se olisi sama kuin Kyrössä.

Tärkeä kohtaaminen

Trendit näkyvät kotileipomon arjessa joskus yllättävästikin.

–Silloin kun puhuttiin paljon karppauksesta, meillä pullan menekki kasvoi ihan hurjasti, Koivu naurahtaa.

Lähiruuan arvostuksen nousu on tuonut asiakkaiksi entistä enemmän nuoria ja nuoria perheitä. Asiakkuus saattaa jopa periytyä.

–Nykyään on sellaisia nuoria aikuisia asiakkaina, jotka ovat oppineet tulemaan torikaupoille vanhempiensa kanssa, Koivu kertoo.

Torilla tapahtuvat kohtaamiset ovat Koivun mukaan työn ehdoton suola.

–Usein näkee, miten asiakkaalle on hyvin tärkeää, että muutama sana vaihdetaan. Se saattaa olla päivän ainoa kohtaaminen, Koivu kertoo.

Sydämenä leivinuuni

Martti Koivu valmistaa vaimonsa Sarin kanssa kaikki tuotteet käsin. Kotileipomon sydän on yli 300 asteiseksi puulla lämpiävä leivinuuni, missä leivotaan kaikki leivät.

–Meillä myydään uusiutuvalla energialla tuotettua leipää, hän naurahtaa. Koneita ei ole kuin yksi taikinakone ja pullanpyörityskone. Monet asiakkaat myös kiittävät sitä, että tuotteissa näkee, miten ne on käsin tehty.

Kotileipomoyrittäjän päivä alkaa yöllä yhden kahden välillä leipomossa. Sen jälkeen Koivu suuntaan lämpimien tuotteiden kanssa torille, mistä pääsee kotiin noin yhden aikaan iltapäivällä. Sitten voi vähän aikaa nukkua, toisen rupeaman hän nukkuu iltayhdeksän jälkeen.

–Hankin siis riittävän unen kahdessa eri pätkässä. Asiaa varmaan auttaa se, että kun nukun, nukun tosi sikeästi.

Vaimo Sari puolestaan menee nukkumaan illalla seitsemän maissa ja herää sitten miehensä kanssa leipomaan, minkä jälkeen hän menee omaan päivätyöhönsä.

–Homma on nyt meillä niin suurta kuin se voi olla. Enempää ei pystytä tekemään enkä toisaalta haluaisi suurempaa leipomoa. Pieniä kotileipomoita mahtuisi markkinoille enemmänkin. Moni asiakas kertoo kyllästyneensä teolliseen leipään, Koivu vinkkaa.